Uusitalo-ooppera

Youtubessa esitellään tätä kuvaustilannetta. Tampere-talon  oopperan nettisivut ovat heikossa jamassa kuvien suhteen, mutta etsivä löytää  kuvia. Näyttämöllä oleva hiekka on kumirouhetta, jota on tilatti pari tuhatta kilao. Julisteessa Hakalalla, joka siis on baalien orjaksi joutunut heprealaisten kuningas Nabucco, on kai markkinointisyystä puhtaat pöksyt, mutta itse esityksessä ne ovat keskeltä ja lahkeista ruskeat nätisti sanottuna (kts. kuva 24/36).Valitettavasti pelastamaan tulleilla sotilailla ei ollut sattunut vaihtovaatteita, mutta kyllä sen vallan saattoi otta kalsarisillaankin takaisin.  Uusitalo oli kyllä tuon oopperan tähti.

Oopperaa leimaa runsaat kuoro-osuudet. Porukkaa oli lavalla runsaasti. Vaativasta tehtävästä porukka selvisi ihan hyvin, jos kohta ei ollut ihan Savonlinna-tasoa.
Draamaa löytyy ja iho menee esityksen aikana kananlihalle useasti.

Abigaille oli ottant muka-isänsä punaisen sotilasupseeritakin (1800-l. tyyliin?) sekä jalokivikruunun.

Abigaillen vaikeaan osaan oli ulkomainen vahvistus. Ihan kuin olisin tuon ässävian kuullut jossain aikaisemminkin. Hän sai pukeutua selkeästi arabiasuun.

Viimeeksi Nabuccoa on Suomessa nähty elokuuss Savonlinnassa, kun Walesiläiset pistäytyivät.

Moderni ohjaus sekin oli, kuten kerroin.  Kun ohjaaja on V. Kiljunen ja lavastaja A. Mattila niin oli aika selkeää, että on jotain erikoista, mutta ammattitaidolla tehtyä.

Kansan uutisten kritiikin kuvassa Nabucco kävelee lähes raamatullisessa valaistuksessa kohti kansaansa. Alussa lavalla oli myös musta väliseinä, ja käytävä avautuu, josta mm. näkyy punainen vilkkuvalo hevospäisen lihaskimppuäijän sylissä. Kaipa siinä oli joku "hälytystila" menossa. Välillä kuoro nojautuu taivasseinään, johon on vielä nojattu alumiinitikkaatkin.  Symbolismiä siis löytyy, mutta pääosin ymmärrettävässä muodossa. Ei minua häirinnyt.

Rondoclassicin kritiikin kuvasta näkyy puolestaan puolestaan maalaisasuihin (1800-l?) pukeutunutta kuoroa, sekä mustiin pukeutunutta baalilaista papistoa (?), joilla oli sateenvarjot ja mustat hameet (miehilläkin). Ylinnä seisova pitkä hahmo oli Conchitan tyylikkäänä ja pitkänä (kuva 29). Sen vähän mitä se lauloi komeasti. Saksasta rientäneen Zaccharian osan laulanut pursio oli aika ilmestys. Matti Turi oli Ismael (kuva 22), jolla oli pinkki poolopaita ja riittävästi kaulaketjuja sekä neonvärisen kengänpohjat.

Hesari julkaisi hyvin positiivisen kritiikin tiistaina.

Ohjaajan kommentteja voi lukea Tampere-talon lehdistötiedotteesta. 

Rondon kriitikko väitti salia Suomen parhaaksi ooppera-akustiikaltaan.
Noh, ainakin jengiä mahtuu. Kiikarit kannattaa ottaa mukaan.

Hakala esiintyy ensi kesänä Espoossa Urkuyö ja aaria -konsertissa, jota aion boikotoida ensikin kesänä myöhäisen vuorokaudenhetken takia,  Puumalassa kirkkokonsertissa Jyrki Korhosen kanssa. Ville Urponen on uruissa. Muutamaa päivää myöhemmin on sitten Haydn' Luominen Kerimäen kirkossa mm. Topi Lehtipuun ja Helena Juntusen kanssa.

Valaistus oli tehty hienosti. Muutamassa kohti tosin oli valonheittäjien varjoja taustalla.

Aikamoisen henkilökultin on markkinointi ja intendentti saaneet aikaan.. Vain Turussa Lefa pistänee paremmaksi isoilla katumainoksillaan..
Rouvali ei ollut puikoissa vaan Suomessa työskentelevä kapellimestari Alberto Hold-Garrido, jolta löytyy oopperoiden johtamisesta kokemusta.

Kun ottaa huomioon Tampereen maan parhaimman teatteritarjonnan väitän Tampereen voittavan Turun kulttuurielämässä kirkkaasti.

Ensi vuonna tulossa on Kohtalon voima. Sinne siis. Teemalta se tuli samaisena ehtoona.
Lauantain esitysaika klo 15 sopi pitkämatkalaisille erinomaisesti.
PK-seudulta oli tullut muitakin mm. Onnibussilla (alk. 1 eur) ja tietysti junalla (1,5-2h, hinta voi olla alle 20 eur suunta).  Kyllä kannatti!

Ihmettelin runsasta haalarikansaa keskustassa ja jopa Retuperän WPK:n pojatkin olivat vaihtaneet wanhan paloautonsta huojuvaan ja natisevaan Pendoliinoon. Syy reissuun taisi olla kyykkäkisat. 

Useammalla paikallisella firmalla ja kerholla oli kutsuvierastilaisuuksia. Vuoden kulttuurin kohokohtia selvästi.

Kimmo Kaivannon teos läpäisee pohjakerrosta. Kuulemma jatkuu Hgin rautatieasemallakin. En ole törmännyt.

Talon pohjakerros käy ahtaaksi kuin Hgin Musiikkitalossa. Lisäksi narikka maksaa 2,5 eur.

Ohjelmalehtinen 5 eur ja kahvi 2,5 eur.

Sentään portaikot olivat järkevämmät kuin musiikkitalossa. Täällä oli jopa liukuportaat kuin Covent Gardenissa tai DR Musikhusetissa Kööpenhaminassa. Niissä tosin oli jännittävä kulkea kun hämäläiset jäivät tuumailemaan tasanteelle päästyään, että meniskö sitä johonkin suuntaan (vaikka takanta tulisi väkeä liukuportaan täydeltä).