popopopopopopop

Emmassa avautui 250 teosta käsittävä pop-taiteen näyttely. Toki se on yhteistyössä tehty. Pääosa teoksista tulee Vitrasta n. 10 km Baselista Saksan puolelta. Museon edustaja sieltä piti puheen englanniksi. Myöhemmin sattui sopiva tilaisuus vaihtaa pari sanaa saksaksi eikä kielioppitakelteluni onneksi aiheuttanut herraa vaihtamaan nopeaa hochdeutscheaan englanniksi. 

Louisianasta, jota kerran esittelin,  sekä Tukholman Moderna Museetista oli myös runaasti töitä. Näyttely siis lähes vetää vertoja viime vuotiselle laajalle Rudolf Steiner -näyttelylle.

Kuvassa oleva sohva ei ole puuta vaan jonkinlaista joustavaa muovia, joka on yleinen pop-taiteen materiaali. Emman etuna on, että sillä on ihan aito ja ensimmäinen Futuro-talo pihalla, joka on auki teemapäivinä ja toukokuun alkupuolelta syksyyn.

Vitran pienehkössä museossa on vain vaihtuvia näyttelyitä ja monet teokset ovat lainassa. Nyt siellä on Aalto näyttely menossa. Museon kotisivulla on 17 minuutin video ko. näyttelystä, kuten myös edeltävistä näyttelyistä on videoita.

Yle ja Hesari julkaisivat jo tiistaina jutut näyttelystä. Lehdistötilaisuus oli ollut aamulla.

Myös meidän Design museosta, Hgin Kaupunginmuseosta, Turun taidemuseosta sekä Eero Aarnion, joka oli avaijaisissakin, kokoelmista oli suomalaista 60-l. muotoilua. 

Tauluista ehkä näyttävin oli perinteistä melkein 30-l. tyyliä edustava Alan Jonesin tanssija taulu. Hänellä on monia muita vastaavia. Näyttelyn provokatiivisin teos on "huonekalu" "chair". Niitä lienee kuutisen kappaletta tehty. Yhdessä näyttelyssä raivostunut vierailija oli tärvellyt sellaisen viskaamalla maalinpoistoainetta sen päälle.  Kts. kuvia. Keskiviikon Hesarin kritiikki "paikoin törkeä" on kyllä liikaa luvattu, jos se tuosta yhdestä teoksesta on kiinni.
Huumori on keskeinen myös.

Ensimmäisenä on vastassa sarjakuvaseinä, johon kävijät voivat värillisillä karkeilla tehdä pikselöintiä Lichtensteinin tapaan. Heti pian on valokuva suurennos 26x25 cm teoksesta vuodelta 1957, jonka katsotaan olevan taidehistoriallisesti tärkeä pop-taiteen synnyssä. Tässä lisää brittiläisen Richard Hamiltonin töitä. 

Muutama videokin on näyttelyssä. Warhollin flying edustaa sen verta psykedeelistä taidetta, ettei sitä jaksa kauaa katkoa.  Postisäästöpankin tietojenkäsittely dokumentti on erikoinen, mutta yhteyttä tähän näyttelyyn en heti tajua.Anyways, näyttelyn juoni on osoittaa designin ja taiteen välinen vuorovaikutus.

Mukana on runsaasti valokuvia, joista osa on taustavalaistu. Kiintoisia ovat esimerkiksi Futuro-talon tapaiset rakennukset.

Tässä lehtibuffissa näkee yhteen Emman saleista monipuolisine taiteineen. Taustalla näkyvät rengaslamput ovat näyttävät.

Seuraavaksi näyttely matkaa Norjaan ja sitten sieltä USA kiertueelle.