Munkki

Didrichseenin ei tarvinne paljoa uhrata rahaa markkinointiin sillä harvinainen näyttely vetää yleisöä. Näyttelyn saaminen oli vaatinut kymmenen vuoden neuvottelut. Asiaa oli auttanut, että moni teos oli kokoelmasta, jonka perustaja oli Didrichseenin tuttu.  Kelpaa uusittua näyttelytilaa esitellä.

Myös talon ympärille on tehty taidepolku.

Mooren rauta ei ole halvinta, mutta Giocometti kyllä  päihittää kilohinnoissa. FAZ otsikoi osuvasti, että laiha nainen voi tulla erittäin kalliiksi...

Hieno kuramatto.  Tauluja saa muuten valokuvatakin.

 Eskolan Välilevyissä on synkän musiikin jakso. Jotain masentavaa varmaan on myös tässä Muistojen bulevardissa.

Munch ystävällisesti testamenttasi mittavan (20 tuhatta maalausta, luonnosta ym.) jäämistönsä Oslolle. Siellä on siis Munch-museokin. Näyttelyssä oli lainassa teoksia Tukholmassa Skanssenin läheltä prissi Eugenin majasta sekä Thielskasta, josta kerroin.

Huuto-teoksia ei lainata. Didricseenillä taisi olla joku siihen liittyvä grafiikka.
Kollega kommentoi, että oli yllättynyt Muchin laaja-alaisesta tuotannosta, jos ei tunne muuta kuin tuon työn. Itselle tulee lähinnä mieleen Gallen-Kallela ja ehkä Järnefeltkin tai van Gogh, kuten tästä vanhasta miehestä, jonka yrmeän olemuksen ympärillä on voimakas keltaoranssi valo.