Kuvassa on nurinpäin oleva vene. Kyllä sen kyydissä ollaan niin maalla kuin vedessäkin joskaan souteleminen jää vähän vähille. Kai sillä on oma kuvainnollinen merkityksenä. Mélisanden kuollessa tuollaisessa valkoisessa lähes hääpuvun kokoluokkaa olevassa hamesysteemissä uittaa venettä auringonlaskun majoille useampi neito.
Ensimmäinenn näytäs on pitkä, mutta pitkävetinen. Ei ihme, että osa vajaasti täytetystä oopperasalista lähti pois tauolla. Ei olisi kannattannut, koska toinen näytös oli ihan hyvää oopperaa. Mélisanden samanikäinen rakas ystävä saa aviomiehen puukosta ja näin saatiin oopperaan ensimmäinen ruumis.
Pian sitten Mélisande synnyttää ja ilmeisesti menehtyy sen komplikaatioihin. Ei myöskään muista tapahtunutta.
Mukana seikkailevat vanhempi periskunta Arkel ja Geneviève. Jyrki Korhosen ranskasta sai selvän. Laulajat olivat kauuttaaltaan ihan hyviä ja sopivia rooleihinsa kuten Mia Heikkisen löytäminen Ynioldiksi. Golaud kannatti varmaan tuottaa ulkomailta. Ranskankielisestä Kanadasta kotoisin ollut Lapointe oli ihan hyvä. Golauud oli rintamalla, mutta jää hevonsen alle. Sille kävi vissiin kuin Heikki Turusen isälle, että sodassa tulee vainoharhaiseksi ja oli sitten niin mustasukkainen, että koko perhe kärsi väkivaltaisuudesta. Viinaankin sortui.
Näyttämö ja vaatetus on melko ajaton. Lähinnä siinä häiritsi, että
laulettiin välillä oltavan puun varjossa ja välillä, että lehdetkin ovat
karisseet puista. Ei näkynyt risun risua.
Näyttämölle oli kyllä
saatu kiva allas, jossa kelpasi puljata. Etenkin Rusaselta kastui
vaatteet. Välillä viriteltiin lankkusiltaa yli. Ekassa näytöksessä
kohtaukset ja näyttömö muuntuu hiemen monta kertaa.
Debussyn
musiikki ei häiritse niin pahasti kuin Straussin. Ei siinä minusta nyt
niin mieltäkuohuttavia sinfonisia pätkiä ole. Tässä näyte.
Lisää kuvia oopperan sivulta.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen