Kullervo

 Maisteri Lindgren piti tapansa mukaan hyvän esitelmän Sallisen oopperasta käyttöen musiikkina (ainoaa) klassikkolevytystä. Ondinelta on tullut tänä vuonna uusintapainos. Alkuperäisessä CD:ssä orkesteri on laulajiin nähden liian voimakas eikä äänitys ole muutenkaan kovin onnistunut.  Ooppera päättyy D-duuriin, sillä kuolema ei voi olla Kullervon elämää pahempi (maist. Lindgren). Savonlinnassa teosesittelyn piti säveltäjä Pulkkis.

 Maisterilta löytyy Youtubesta oopperan esittely ja Sallisen haastattelu sekättä myös ohjaajan ja lavastajan haastattelu.

Tässä Kullervon traileri.

Toimittaja Koskinen tietää kertoa, että ooppera tulee Teemalta 21.7.2014.

Oopperan kotisivulta ja blogista näkyy valokuvia esityksestä. 

Oopperan tiedotuslehdestä löytyy toki haastatteluja. Esim. Lintu kuvaa harjoitusprosessia. 

Libretto on Sallisen itsensä kirjoittama, ja pohjautuu lähinnä Kiven Kullervo näytelmään, joka on ensimmäinen suomenkielinen (korkeatasoinen) näytelmä. SKS:n kirjoituskilpailun 1. vuotena ei palkittu mitään, joten Kullervo on senkin kisan ensimmäinen voittaja v. 1860. Aleksanteri II oli jo sallinut suomenkielistä taidetta.  Armas Launis on myös tehnyt Kullervo-oopperan (1917). Sallisen ooppera valmistui 1988. Suomen ensi-ilta oli vasta talon avajaisissa 30.11.1993.
Kyllä kuoro-osuuksissa Kalevalakin kummittelee.

Ensi vuonna 80 täyttävä Sallinen oli aitiossa itse ja sai raikuvat aplodit. Kansanuutiset oli tehnyt ansiokkaan haastattelun. Sallinen kiittelee valtion tukea, ja yllättäen suomalaisten epäkonservatiivisuutta: "Suomessa ollaan myös kiinnostuneita uudemmasta musiikista ja oopperasta toisin kuin vaikkapa Saksassa ja Ranskassa, joissa ollaan huomattavasti konservatiivisempia."

Mukana on muutaman Heiskasen kommenttikin.

Myös Sirénin  HS-TV:ssä on Sallisen haastattelu, jossa hän ylistää ohjausta. Mukana on pieni pätkä myös Knihtilän laulua, jota oli valitettavan vähän oopperassa.

MTV3:n lyhyessä jutussa Hakala pohtii analogioita vaikka Syyrian lapsisotilaisiin.

Savon Sanomien mukaan moni oli ajatellut Brejvikiä. Minusta aika kaukaa haettua vaikka laulaakin haluavansa tappaa kaikki. Tappaa sana eri johdannaisineen tulee tuon tuostakin. Kullervo ei tykkää, että häntä haukutaan orjaksi tai säälitään  tai pilkataan muutoin.
Kuoro tosin järjestää itselleen verilöylyn hämärässä kohtauksessa. Kyllä nekin siitä sitten ylös nousee.

Heiskanen pitää aihetta yleismaailmallisena ja aihevalintaa hurjana.

Hynninen, the referenssi-Kullervo, piti esityksestä.

Höblan Granberg ylisti suurin piirtein kaikkea ja piti iltaa suurena kokemuksena (upplevelsen).
Toivottavasti Savonlinna tosiaan suosii suomalaista oopperaa jatkossakin. 

Itä-Savo haastatteli Lintua ja Heiskasta. Kannattaa lukea!

Kapellimeister Lintukin pitää oopperaa liiankin ajankohtaisena: 

"Se on todistuskappale siitä, että oopperataide voi olla yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan ja ihmismieleen, sanoo Lintu."

"Yleensä väkivalta on oopperan kulminaatiopisteessä. Tässä se on koko ajan. Taustalla, tapahtumissa."

Lintu tuli harjoituksiin mukaan 1,5 myöhemmin ja toisaalta ohjaaja jätti teoksen esittäjille viikkoa ennen.

Alkuperäisessä miehityksessä sokeaa laulajaa, jolle maksetaan laulamisessa penni,  esitti itse Loiri. Salliselle oli soitettu ja kysytty lupaa, josko nainen kävisi osaan eikä säveltäjällä ollut siihen mitään vastaansanomista.  Sähköisesti vahvistetussa kohtauksessa minulle täysin uusi nimi Maria Ylipää lauloi osan show-maiseen tyyliin klovni-pukeutumista myöten. Siinä on siis pop-musiikkia.  HS:n haastattelu, josta kävi ilmi, että Loiri lienee ollut yleisössä myös.

Kyseisessä laulussa kuvataan veljen ja siskon sukurutsa kevyellä tavalla - tyyliin Godunovin heikkopäinen tai  hovinarri. 

Musiikillinen keveys tuo mieleen Punaisen viivan Shemeikan Vestmanviikin tiellä rallatuksen.

Ylen lyhyt uutisjuttu 18 min alkaen. Tosiaan teos tilattiin uuden oopperatalon avaijaisiin. Rakentaminen viivästyi, joten ensi-ilta olikin Los Angelesissa - suomeksi. Silloin aplodit kestivät muutaman minuutin. Kriitikko Heikinheimo raportoi Suomeen negatiivisia kommentteja, joka kaiketi masensi esittäjiä, mutta viimeisessä esityksessä oli jo seisovat suosionosoitukset.

Teosta on pidetty tilkkutäkkimäisenä ja sekavana. Siinä liikutaan eri aikatasoissa. Kyllä siinä riitävän hyvin kestää kannoilla. Silti en ole maisteri Lindgrenin kanssa samaa mieltä, että se olisi Sallisen paras ooppera, enkä tuota kovin monelle suosittelisi. Toki nyt sinne tahallaan lähteneet olivat varmasti tyytyväisiä. Esitys ei kuitenkaan ollut loppuunmyyty. Siksi johtajisto perustelee klassikkoteosten tarpeellisuutta. Toivottavasti Kansalliooppera tekee ensi vuosikymmenellä oman Kullervon.

Toimittaja Sirén julkaisi vielä samana ehtoona kritiikin.

Olen toimittajan kanssa samaa mieltä, että illan ehdoton tähti oli Savonlinnan vuoden taiteilija Ville Rusanen, joka lauloi selkeästi ja komeasti eikä ramman Kimmon näytteleminenkään jättänyt toivomisen varaa. Itse asiassa ooppera on Rusasen ensimmäinen Savonlinnassa. Lienee Silvastia kiittäminen, että tämäkin korjaantui.  Kimmo haluaa pysyä Kullervon ystävänä vaikka alussa Kullervo sitä kuristaakin. Orjia kun ovat.  Päässä sillä taitaa viiratakin. Lapsuuden ystäviä yhdistävää puuhevos-semantiikka jää hieman mysteeriksi.

 Hakala teki hyvää työtä.

Juoni on about seuraava:
Kuoro laulaa Kalervon ja Unton veljesvihasta, joka on kulminoitunut Kalervon talon polttoon .Untokin näkee tilanteesta painajaista. Poika Kullervo on Untolla orjana. 
Kullervo kuulee Kimmon todistelua: Talo sytytettiin, heitä ei laskettu ulos. sinun isäsi, sinun äitisi, he kaikki paloivat talon mukana. Minä näin. Se oli julmaa.
Kullervo on vihoissaan ja uhkaa tappaa orjakaverinsa Kimmonkin.
 Unto  on nähnyt untakin, että Kullervo tappoi hänet.  Emäntä pahoittelee, ettei Kullervoa tapettu.
Unto ei tapa, mutta myy pojan sepälle.  Kullervo ei ole tietysti tyytyväinen. Sanonkö minä teille nyt hyvästi. En sano, edes sitä. Kuoro ilkkuu halpaa orjakauppaa ja vetää Kullervoa kuin pässiä lieassa.

Metsästäjä myy tietojaan sepän vaimolle, että Kullervo syötti karjan susislle. Syynä oli, että sepän vaimo oli leiponut kiven leipään, johon Kullervo oli katkaissut puukkonsa - sen ainoa muiston isästä (Kullervon kirous on Gallen-Kallelan taulu). Sepän vaimo ehdottelee jopa valehtelua sepälle, että saisi Kullervosta itselleen rakastajan, mutta armo ei käy ja riita kulminoistuu s.e. rouva ilkkuu Kullervoa orjaksi liian monta kertaa ja saa maksaa siitä hengellään.

Kullervo saapuu taloon pyytämään vetä, jota ei tiedä vanhempiensa taloksi - ja asuu siellä se rumempi elossa oleva siskokin. Ainikki kun on kuollut, syystä joka selviää kotvan päästä. Kimmo oli itseasiassa jotenkin saanut tietää, että Kullervon vanhemmat ovat elossa ja meinasi kertoa Kullervolle samalla askarrellen leikkihevosta lahjaksi.
Kullervo on esitellyt itsensä murhamieheksi Murhamies. Murhaaja. Tappaja. Sen kun valitset.
 Sitten kun perhesuhteet selviävät isä ajaisi pojan pois, mutta äiti haluaa jäävän ja niin hän jääkin. Isä tunnistaa puukon, mutta ei halua tunnistaa Kullervoa pojakseen.  Kimmokin on saapunut paikalle.

2. näytöksessä Kullervo näkee unta, ja sokea laulaja kertoo siskon ja veljen kohtaamisesta tuntematta toisistaan ja raskaaksi tulemisesta. Ainikki oli syöksynyt koskeen asian valkeuduttua heille. Kullervo kertoo nähneensä tämän tappavan itsensä. Se siitä. Sen pituinen se. Ei muuta. Niin että Kalervo, turhaan sinä enää odotat tytärtäsi tulevaksi. Hän ei enää tule.
Kullervo kertoo tämänkin isälleen, joka ei puhu pojalleen tosin muutenkaan. Nyt isä ja sisko saavat Kullervon lähtemään. . Kullervo päättää kostaa Untolle. Matkalla on metsästäjä kavereineen ryyppäämässä. Lisäksi hän saa tietää perheensä nyt tällä välin jo tapetun jotenka Unton ja vaimonkin on kuoltava nyt viimeistään: Minun kostoni oli sellainen, etten jäittäisi hirttä hirren päälle. Minun kostoni on nyt sellainen, etten jätä siitä käärmeenpesästä yhtään päätä katkomatta.  Loppukohtauksessa Kullervo ja Kimmo keskustelevat tuonpuoleisesta ja Kristuksesta, joka ei siis toki Kalevalasta löydy.   Esim. Kimmo toteaa: Sano, onko totta että tehoetsinnät Jumalan löytämiseksi on lopetettu tuloksettomina. Onko? Eihän se silti todista, etteikö häntä olisi olemassa? Eihän? Eihän?
Lopussa Kullervo siten: Pelkäänkö minä kuolla? Ei se voi olla elämää pahempi. Sellainen oli maailma minulle.

Kansallisoopperan Koit Soasepp ja Alamikkotervo tekivät parin kaiffarin kera oopperan ryypiskelyhuumorikohtauksen,.  Ohjaus oli kuin luotu heille.
Huumoria ei paljoa löydy, jos ei kirveen kanssa heilunut juustinna (Unton vaimo) naurattanut. Sirén keksi rinnastaa Lady Macbethiin. 

Tosiaan, vaikka suomeksi laulettiin, oli etenkin sepän eukon sanoista vaikeaa saada selvää. Maisteri Lindgren totesi Sallisen musiikin olevan haasteellista laulettavaa. Pääasia oli kuitenkin, että Kullervo ja Kimmo olivat hyviä. Alkuperäisessä roolit lauloivat Hynninen ja Silvasti. E-L Saarisen ja Salmisen veroista iskää ja äiskää nyt ei tarvitse ollakkaan. Nyt nähty miehitys täytti tehtävänsä.

Rondon Kuusisaaren kritiikki kiitteli oopperaa kovasti ja totesi, että  ohjaus oli onnistunut luomaan toimintaa Sallisen kertoilevaan, eikä niinkään toimeliaaseen librettoon. Loppuratkaisussa ei ole ole polttoitsemurhaa vaan astuminen johonkin tuonpuoleiseen. Joku kirjoitti eutanasiasta.

Anssi Mattilan lavasteissa on kolme valkoista taloa ja yksi hiiltyneen harmaa (koston talo). Tauolla osa seinistä puretaan. Välillä lavalla pyörivän mökin sisusta (yksi seinä siis puuttuu) on kultavuorattu. Tavoitteessa luoda surrealistinen, abstrakti ja lavan täyttämä setti on kyllä onnistunut. Joitakin eturiviläisiä olisi voinut häiritä mökkien kattojen estämä tekstityslaitteen lukeminen. Toinen pääelementti on korkea lauta-aita, jossa on lukuisia ovia, joista kuoro voi ilmestyä. Kuoro myös laulaa aidan takana piilossa.

Esitys pääsi alkamaan 1h 20 min myöhässä sillä näyttämön yläosasta kuului pamahdus ja valot sekä tekstityslaite pimenivät.  Noin varttia yli taiteellinen johtaja ja toiminnan johtaja, joka hoiti englannin ja ruotsinkielisen tiedotuksen), tulivat lavalle ilman mikrofonia kertomaa ongelmista. Hetken kuluttua kerrottiin baarin olevan auki. Sitten löytyi Cronwall mikrofoneineen, joka kolme kertaa kuulutteli välillä. Lehtitietojen mukaan Silvasti oli vitsaillut jalkapalloväliaikatiedoillakin, mutta sitä en saanut selvää.
Täysin seikkaperäisen pöytäkirjan tiedotuksen kulusta löytyy toimittaja Koskisen blogista. Kyllä hänen tyylikästä kelloa kannattaakin vilkuilla. 

Ilta-Sanomat tiesi kertoa, että viivästymimen oopperan alussa ei ollut ensimmänen kerta. Edellisen kerran niin oli käynyt Sallisen Kuningas lähtee Ranskaan esityksen pommiuhkauksen takia 80-luvulla. Yli-Kojola oli tiennyt kertoa, että ukkonenkin on viivästyttänyt esitystä.

Ilta-Lehti pistää otsikoinnissa parhaimmaksi "Oopperajuhlien ensi-ilta lähellä katastrooffia". Jutussa on julkkisten kuvia.

Esittäjille viivytys varmaan tuntui piinaavalta. Säänkään puolesta viivytys ei haitannut sillä sää suosi iltaa. Edellisenä iltana oli kuulemma ollut kylmää ja myrskyisää. Myös harjoituskertomuksista saa lukea, että lämpötila oli ollut välillä jopa alla viisi astetta..

Maestro Lintu sai ylistystä.  Siinä sai voimakkaista rummutuksia ja tööttäyksiä tuottaa vahvoissa tunteissa. Perinteiseltä oopperalta kuulostaa mm. Kullervon ja vanhempien, siskon ja Kimmon kohtaus.

Teosta on esitetty mm. Ranskassa (suomeksi) ja Frankfurtissa 2011 (saksaksi).  Ylen uutinen Frankfurtista kertoo, ettei se oikein miellyttänyt.

Tässä saksalainen sokea Saarbrückenin harkoista..