Häiden juonen olen koittanut kertoa taannoisessa Kansallisoopperan kirjoituksessani. Teosesittelyssä säveltäjä Pulkkis oli piirrellyt henkilösuhteita ja niiden laatuja.
Oopperaa pidettiin vallankumouksellisena, koska kreivin alaiset juonittelevat sitä vastaan ja myös kreivitär vaihtaa osia normaalin henkilön kanssa.
Ohjauksessa oli melko pelkistetyt lavasteet, kuten tapana on. Toisaalta porukkaa pidettiin liian ison näyttömön täytteenä ja hyödynnettiin orkesterimonttua ikkunasta hyppäämiseen.
Lopussa oltiin jo kylpytakeissa ja moderneissa meiningeissä muutenkin, joissa resitatiivit oli korvannut puheosuudet. Tummiin arkivaatteisiin pukeutuneet tanssivat roudaritkin olivat osa ohjausta.
Kapellimestari johti ulkoa ja heilui kiitettävästi ja soitti jopa haitaria hs:n kritiikin otsikon mukaan.
Näköjään KSML:sta huvitti myös. En kyllä kuullut yleisön juurikaan nauravan, kuten kunnon koomisissa oopperoissa voi kuulla. Joku Vilppu Kiljunen olisi takuula pystynyt hauskuuttamaan enemmän. Ohjauksen erikoisuus tehdä joka näytös eri aikakauden puvustuksella sekoittaa seurattavuutta. Figaro oli kyllä fyysisesti varsinainen voimistelunäytös.
Dresdenin vierailussa saatiin myös siellä ko. osan tämän kauden laulava Tuuli Takala pieneen sivuosaan. Hänet hälytettiin koelauluun toukokuussa harjoitusten jo alettua, kuten haastattelusta käy ilmi.
Oopperan helmiä ovat lukuisat yhteislaulukohtaukset. Ooppera oli menestys Prahassa ja jatkotilaus Don Giovanni jatkaa myös rakkausjuonittelulla, joskin siinä jo kuolee pari.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen