SS:n haastattelu, jossa kerrotaan erot myöhäisimpii Godunov-versioihin sekä venäläiseen tapaan tehdä tuotanto:
"-- keskiössä ovat Boris, Venäjän kansa ja tapahtumat kirjaava munkki Pimen. Mukana ei ole Puola-jaksoa poloneeseineen eikä Boriksen kuoleman jälkeistä vallankumousta" (Silvasti)
"On kultaa, soopelinnahkaa, karvaa ja kimallusta. Täällä Olavinlinnassa on kuutio lavalla, Salminen virnistää."
Keskiössä on siis kansa, eikä niinkään Boris, joka istuskelee kultaraamisessa kehikossaan, kun nälkäinen kansa laulaa ulkopuolella. SS:n Salmisen haastattelu- ja näytöspätkä. Kaikki kriitikot kehuivat laulajista myös Boriksen poikaa sekä heikkomielistä.
Itä-Savon sivulla on pätkä kenraaliharjoituksista sekä hätkähdyttävä kuva harmaasta alenneuksen tilassa olevasta tsaarista. Hesarin kritiikkiartikkeli "Heikkenevä jättiläinen" kiitteli, että kuningasbasso on viimeinkin tarpeeksi heikko Borikseksi, jolla ei mene kovin hyvin "Hän on epävarma astuessaan valtaan, potee synnintuskaa ja menettää vähitellen järkensä."
Siitä käy myös ilmi, että Boris oli viimeeksi Savonlinnassa 2007 eikä sitä 70-luvullakaan hirveästi esitetty, vaikka kuuluisa Talvela-teos onkin, sekin vain vuosina 74-76. Salminen näki sen 75.
Tapahtumat sijoittuvat Venäjälle ja Puolaan 1590-1605. Puola-osuus tosin riippuu oopperan versiosta.
Alussa kansa valittaa ja sotilaat ahdistavat. Sitten tulee tieto uudesta tsaarista.
Häkin kuori putoaa alas ja siellä Boris on esineistöineen. Puvustus ja valosuunnittelu oli onnistunut. Melko synkeä ja harmaa tuo on.
Boris on sekaantunut kruununperijän Dmitrin murhaan ja tämä alkaa riipiä häntä. Myös ruhtinas Suiski provosoi niitä, että Boriskin yhdessä kohdassa puhuu hänelle ääneen "oletko kuullut lasten nousevan kuolleista".
Munkki Grigori kuulee murhasta munkki Pimeniltä (Jyrki Korhosen taattua laatua), joka on Venäjän historioitsija, ja päättää tekeytyä Dmitriksi. Grigori agitoi veljeskuntaa ja joutuu pakosalle Puolaan, jossa esiintyy Dmitrinä. Katoliset innostuvat ideasta valloittaa Moskova. Vale-Dmitri ihanstuu Marinaan, joka vastaa tunteisiin vasta kun Dmitri on tsaari, josta hän innostuu toimeen. Tässä ohjauksessa/versiossa ei ole baarikohtausta juurikaan korostettu, mutta kyllä siinä ryypätään. Sotilaat saapuvat etsintäkuulutettua etsimään ja Grigori ensin lukee tahallaan tuntomerkit väärin (hän kun osaa lukea) ja sitten kuitenkin lähes hirtettäväksi joutunut munkki Varlmaan (iso mies ja komea ääninen) osaa tavata oikein ja Grigori pääsee pakenemaan sotilaita.
Toisen jakson alussa on kansa jälleen häkin edustalla vaatimassa leipää хлеб! хлеб!
Heikkomieliseltä lapset vie kopeekan. Boris ottaa selvää, mikä meteli siellä on ja näkee heikkomielisen, joka ääneen sanoo Borisia lapsen murhaajaksi. Boris kieltää ottamasta pyhää jumalanhullua kiinni ja pyytää rukousta puolestansa, josta heikkomielinen kieltäytyy. Heikkomielisen ulkonäkö oli lievästi sanottuna rähjäinen, mutta hänelle oli tökätty aika komean näköinen tsaarinpäähine, kun normaali olisi ollut metalliratti (jolla kaadetaan juomaan pulloon). Heikkomielistä esittänyt oli erinomainen näyttelijä ja laulaja. Joku voi pitää illan parhaimpana.
Toinen erikoinen piirre lavastuksessa oli kultaiset kansaa esittävät patsaat ympäri lavaa.
Boris kuolee hullluuskohtauksessa, jota edeltää pajaarien kokous. Joissain oopperaversioissa (ei tässä) on lopussa kohtaus, jossa Dmitri ratsastaa Moskovaan väkijoukon riemuitessa ja vähämielisen voivotellessa. Tässä alkuperäisessa Boris vaipuu tiiviin kansanjoukon keskelle komeaksi dramaattiseksi lopuksi eikä tee kokovartalokierimistä rappusia alas Talvelan tavoin.
Mukana vilahtaa mm. myös ryypiskelevä munkki Varlaam, jota Johann Tilli esitti erinomaisesti, ja Boriksen tytär ja poika, joka erityisesti on saanut kiitosta, sekä niiden hoitotäti, joka lauleskelee höpsöjä juttuja vahingossa Boriksenkin kuullen. Ennen väliaikaa, joka on vasta 3. näytöksen jälkeen, on muutamia tylsiäkin kohtauksia, jossa voisi ottaa torkut, mutta toinen puolisko on perinteiseen tapaan se parempi, missä ooppera on huippua.
Hesarin ensi-ilta kritiikki kertoi, että yleisö osoitti seisaaltaan suosiota Salminen-Segerstam parivaljakolle. Segerstam oli mukana pääsykokeissa Kansallisoopperaan aikoinaan, ja Salminen läpäisi Segerstamin osan testistä laulettua itselleen tuntematonta kuoroteosta. Sibeliusakatemiaan Salminen ei päässyt, kun ei osannut soittaa pianoa. Rehtori Kuusisto sitten kyllä tuli pelastamaan hänet mahdollistaen opiskelun oopperaluokalla. Salminen sai kiinnityksen Kansallisoopperaan 1966, ja 2016 on siis 50-vuotistaiteilijajuhlavuosi. Ensi vuonna hän on siis Markena Kansallisoopperassa että Roccona Fideliossa Staatsoper unter den Linden syksyllä 2016.
Segerstamin haastattelupätkä Itä-Savon sivulla. Kohtuullisen rauhallinen ja selkeä esiintyminen tällä kertaa.
Oopperajuhlakuoro (kuvan hra. Hyökin johdolla perinteiseen tapaan) keräsi kriitikoiden suitsutusta voimakkaalla esiintymisellään. Kansa kun on oopperan pääosassa siis. Rondon Kuusisaari havaitsi kuoron laulussa alistuneisuutta, neuvottomuutta ja kapinahenkeä.
Kuvan nainen taitaa olla ohjaaja Nicola Raab.Hän oli ohjannut myös Kansallisoopperaan lainatun Thäisin.
Sirén piti produktioa kunniallisena ja lopetti:
"Ja nuorimmille kuulijoille vihjeenä: bongatkaa ihmeessä Salminen ja Segerstam, kun vielä voitte kokea heidät näin hyvässä kunnossa.Ette taatusti kadu."
Höblän Granberg lopetti arvostelunsa: "Detta var en av dessa kvällar som man inte glömmer."
Muun muassa Segerstamin vaivaton musiikin hallinta sai kiitosta. Ensi-illlan tapaan myös myöhemmässä esityksessä Segerstam-Salmisen kunniaksi yleisö nousi seisomaan aplooreauksessa.
Pimenin ja Lefan hiustyyli on melkolailla sama.
P.S Galakonzert zum 40-jährigen Salzburger Bühnenjubiläum von Plácido Domingo tulee 30.7. BR Klassikilta, jos halua säästää 180 eur pääsylipun. Hän on 74 v.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen