Torstaina oli Tapiola-sinfoniettan kauden finaali.
Pekka Kuusisto oli johtamassa (ei ollut suinkaan eka kerta tuon orkesterin edessä).
Itse asiassa Kuusisto oli pikemminkin sisässä sillä ensimmäisessä Haydn'issa ja Mozartissa oli konserttimestarin tuolilssa soittamassa. Välillä ponkaisten pystyyn.
Hayd'n sinfoniassa nro. 38 lienee erikoisinta oboen vahva rooli etenkin loppupuolella.
Mozartti oli 20-21 vuotiaana Salzburgissa. Käsiohjelman mukaan kuitenkin 2003 julkistetun tutkimuksen sitä ei sävelletty madamoisella Jeunehommelle vaan ranskalaiselle pianistille. Lisänimen muuttaminen on aika hankalaa. Nuotteja riittää yli puolen tunnin ajaksi.
Konsertin toinen erä oli nykymusiikin klassikkosäveltäjät.
Pärtin Für Alina oli pelkästään vierailevan pianistin Shrinyan (jostain Tanskan suunnasta) soolunumero. YT:ssa on Pärtin opetustakin ko. kappaleesta. Fratresissa Kuusistokin sai soittaa. Ei nämä kammarimusiikkiteokset ehkä nyt ollut niin parhaimmillaan. Omanlaisensa versio. Hyvähän tuo Tapiolasali on ja lisäksi salissa käytettiinn konsertin toisessa osassa vahvistusta.
Reichin tunnisti niin ikään jo pianon konemaisesta toistuvasta pätkästä. Ideana on toistuva, mutta hieman muttuva musiikki "musikaalinen prosessi". Normaalisti sillä on lyömäsoittajat keskeisessä ossssa, mutta se oli Eight Lines teosta jälkeen päin muokannut jousiorkesterille, puuhaltimelle ja kahdelle pianolle, jotka korvaavat lyömäsoittajat. Minä en oikein pitänyt viulujen tasaisen pitkästä vedosta sillä se kuulosti enemmän viritykseltä kuin kappaleeseen sopivalta. Kun puhaltimet pääsivät mukaan alkoi kappale tuntua heti paremmalta. Teos loppuu kuin seinään.
Tämän konsertin yhteistreenit alkoivat maanantaina.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen