Sekametelisoppa

 Sadetta uhmaten pääkaupunkiin. Onneksi Musiikkitalossa on tilavat vessa vaihtaa vaatteita.

 HS oli käynyt kuuntelemassa ilmeisesti X-yliopiston Cosifantutten ensi-illan, jossa oli tuttuja nimiä oli siellä enemmän kuin näkemässäni henkilöityksessä. Takalan kanssa samaa Fiordiligin (olisi saanut keksiä helpommat nimet edes) roolia laulaa myös erinomainen sopraato Saara Kiiveri. Heillä on hauska puhekupla viestittely ohjelmalehtisessä.

Myös Despinan Mia Heikkinen oli osaan kuin valettu. Naiset päihittivät miehet mm. laulamisen selkeydessä, mikä ei ammattilaissopraanoillakaan ole itsestään selvyys. Panulakin olisi varmaan tykännyt. Miehistä parhain oli Don Alfonso itse, jota esitti Toomas Kolk. Selvisi sekin, miksi yleisössä oli puolenkymmentä virolaista, kun ennen ei ole tullut vastaan.

Puhe- ja yhteislaulua riittää. Esittäjä kirjoitti ohjelmalehtisessä libreton olevan yli 400 sivua ja että se suomennettiin itse. Lausumista oli hiotto myös fonetiikan kursseilla. Lehtinen arvioi työmäärästä alle prosentin tapahtuvan orkesterin ja yleisön kanssa.

 Kapellimestarina oli Lehtinen itte. Sentään toinenkin kapellimestari on löytynyt vuorottelemaan. Onneksi väliajan jälkeen on pitkä naisten lörpötys, jotta viulisti ehti kiidättämään kapellimestarilta unohtuneen partituurin takahuoneesta.
Hyvä meininkin tuntui olevan ja orkesteri osallistui lausuntaan, äänitehosteina ja hieman muutoinkin.
Ohjaus sisälsi valitettavasti hieman muutakin musiikkia kuin Mossea. Jazzia, Elvistä..

Oopperahan on yli kolme tuntia. Mozartin oopperoista tylsemmästä päästä, jonka perästä en matkustaisi edes Tampereelle. Mozartin aikanakin esityksen jäivät ilmeisesti kymmeneen. Myöskään Beethoven ja Wagner eivät olleet diganneet aiheesta ainakaan. Suomessa se sai ensiesityksen vasta 1942.

Kansallisoopperassa olen sen nähnyt perinteisenä versiona. Siellä olisin nukkunut muutamaan kertaan, mutta nyt ohjaus kyllä piti virkeänä.

Erikoisia ohjauksia tuostakin oopperasta näkee, mutta niin on tämäkin Wienissä Valtionoopperassa työskentelevän Schillyn Hollywood-ohjaus. Hän on ollut ohjausassistenttina ko. oopperassa Madrisissa ainakin. Lavastuksessa ja valaistuksesta vastaavien nimetkin viittaisi saksankielisiin maihin. Ohjauksen kansainvälisyysopetusaspektin ymmärtää, mutta muuten luulisi   taideyliopistokonsernin kykenevän yhden oopperan hoitamaan itsekin.

Sitä ei tuossa mainiossa ohjelmalehtisessä niin selitellä.

Jos olisi nähnyt tämän Figaron hiät niin olisi arvannut, kuka tuon olisi ohjannut.  Nytkin näyttämöllä nähtiin metsävalokuvia ja katosta alassuin roikkuva jumalaton risu. Noh, lauletaan siinä jossain aariassa puistakin.

Näyttämöllä on eräänlainen matala labyrintti, joka kätevästi luo suojaa riettaille kohtauksillekin. Kenties siinä on jostain mielensyövereistä kyse.

Kaipa sen voisi nimetä "human experiment". Don Alfonso onkin hullu tiedemies valkotakkinen tai kuten Doc Paluu tuleivaisuuteen elokuvasta.

 Ferrando ja Gugliemo eivät näytä sotilailta vaan sotaan lähtiessä ja tullessa Hannibal L:n ja Guantanamo-vangin sekoitus oranssissa haalarissa.  Sillä välin paljon muuta eriskummallista, johon minun elokuvasivistys ei riitä.

 Huumoria oli onnistuttu saamaan ihan kohtuullisesti ja varmaan Mozartia miellyttäneitä juttuja.

Silti Las Vegas häät... Tuohan on vähän kuin Don Giovanni, eli siinä on koomista ja draamallista ainesta.

Jutun juoni on, että Don Alfonso lyö vetoa kihloissa olevien miesten kanssa näiden naisten (sisaruksia (*)) uskollisuudesta s.e. että he ovat mukana juonessa ts. alkavat naamioituneena viekoitella toistensa naisia. Naisten vielä pitäisi olla surun murtamia, koska miehet mukamas lähtivät yllättäin sotaan.

DA houkuttelee myös palvelijattaren Despinan mukaan, jolle naiset eivät ole kilttejä yleensäkkkään. 

Noh, ei mene päivääkään kun naiset lankeavat ja Despinankin pikkuhousutkin löytyivät toisen taskusta. Naiset jopa hankkiutuvat naimisiin - Depiinan naamioituneena notaariksi. 

Sitten miehet palaavat kovistelemaan, mutta onnellinen loppu eikä poikkeuksellisesti kukaan kuole tässä oopperassa.

*) J. Tapolan mukaan sopraano vaati Mozartia sisarelleen myös roolia oopperassa ja Mozart olisi vastahakoisesti suostunut, ja kostoksi kirjoittanut Fiordiligille vaikea osan, jonka aistii vaikka tässä oopperan tunnetuimmista aariasta, jossa maailman huiputkin saavat varmaan pistää kaiken osaamisensa peliin. Linkin taiteilijaa Gruberovaa olen kuullut Mynssenissä muutaman kerran. Hänellä on ollut omia konserttejakin.

Lauantaina radio-ooppera oli niinkin eksoottinen kun Taikahuilu. Nordellin vieraana oli viime vuonna loistavasti onnistuneen Siban Taikahuilun. Eiköhän kesän Savonlinnan ohjauksen uudelleen lämmitys tuota hyvän tuloksen.

Samaan aikaa naapurissa  lähetetään Tannhäuser, jossa Wolframina on Gabriel Suovanen.

Tanskan radio puolestaan lähettää laulukisan Aalborgista. Lisäksi sivulla on monta oopperaa vielä kuunneltavana. Siellä myös on viikottainen Bravo ohjelma. Toimittaja Lindgren kertoi taannoin, että Ylelle tunti oopperaa viikolla oli ilmeisesti liikaa. Figaron lopettaminen aiheutti palautetta, mutta lisääkin kuulemma saa lähettää. Hänellä on kesällä oma ohjelma, jossa saa soittaa mitä huvittaa.

Jos jotain harvinaista ja nykymusiikkian en francais haluaa kuullaa, niin Arte tarjoaa Au Monde von Philippe Boesman.