Ruusukavaljeeri

Kuvia uupperasta on oopperan naamakirjassa (ilman loggausta).
Kuten kuvasta voi havaita, on näyttämön yläpuolella kalteva peili. Näyttämönä on olennaisesti 150 m mattokela, joka välillä liikkuu erittäin hitaasti tuoden verhon takaa sivusta huonekaluja yms. kadoten toiselta puolelta pois. Lattia liikkuu jotenkin rullien päällä ja sitä siirretään sitten sitä mukaa.
Myös puvustus oli ihan ok. Erikoisuutena olivat naamioasut, joilla typerälle kreiville haluttiin luoda hallusinaatioita. Oopperassa on housurooli, jossa mezzo esittää miestä, joka joutuu pukeutumaan naiseksikin, johon paroni ihastuu ja alkaa ahdistelemaan.

Rosenkavalier on pitkä uuppera. Siitä kertoo alkamisaika klo 18. Päädramaturgi piti jälleen sujuvasanaisen esittelyn ilman papereita. Kertoi, että Strauss oli pahoittanut mielensä joidenkin kapellimestareiden leikattua oopperasta osan pois. Myös esittelijä pahoitteli, että nytkin on leikattu ja ooppera kestää vain neljä ja puoli tuntia.

 R. Straussin Ruusuritari oopperan (en.wikipedia). Se sai ensi-iltansa Dresdenissä 1911 ja sai suosiota. Minusta kyllä lyhyt ja  ytimekäs Salome vaikka voittaa tämän pitkäveteisen puolimusikaalioopperan. 

Erityisesti ekassa näytöksessä tekstiä piisaa, että hyvin voi torkkua. Lopuissa näytöksissä on hieman toimintaakin.

 Isokoski on esittänyt pääosaa monesti. Nyt pääosaa esitti saksalainen ja Octaaviana Niina Keitel, joka on Rondon haastattelun mukaan neljä vuotta Saksassa, joten kärkirooleilla oli hyvät eväät suuret määrälle tekstiä. Jyrki Korhonen teki fantastisen roolin paronina. Siinä mätsäsi kaikki. Tuli ihan Ambrogio mieleen. Ohjauksessa oli ihan hyvin huumoria.

Mielenkiintoisinta oopperassa on saksan murteet, joilla osoiteteen sekä maantieteellistä että sosiaalista alkuperää. Joskus sitä karrikoitiin ohjauksessa vahvasti. Korhosella oli selvin ääntäminen kenties äänialan turvin. Toimittaja Nordell oli ainakin tykännyt ja soitteli hopearuusun ojentamisen. Sivuosat olivat miehitetyt hyvin. Erikoisia on mm. italialainen trubaduuri, jonka pitää vaivautua oopperaan käytännössä yhden laulun tähden.

Paronilla oli selkeästi Wienin murretta (Tapahtumat sijoittuvat Wieniin 1740-l. ). Ei kuitenkaan Baijerin. Sen aasit palvelijat olivat pukeutuneet polvihousuihin ja olipa paronilla itselläkkiin kerran ainakin Tracht -mainen asu.

Octavia on oikeasti 17-vuotias aatelispoika, mutta roolia laulaa peruukkipäässä ja housut jalassa mezzosopraano. Se ja sotamarsalkkatar (Feldmarschallin) Maria Theresa ovat ihastuneita toisiinsa. Marsalkkataren tukeva ja yksinkertaisen oloinen serkku paroni Ochs auf Lerchenau tulee yllättäin kotiin, mutta Octavia ehtii pukeutua kamaripalvelijattareksi.

Paroni on rakastunut rikkaan herran von Faninalin tyttäreen Sophiaan. Octavia on ruusuritari ja ojentaa Sophielle ruususeremoniassa (mikälie hovikotkotus) ruusun ja ihastuu Sophiesta. Paroni suuttuu siitä ja haastaa Octavian kaksintaisteluun. Paroni tuskin saa miekkaa tupestaan ja kohta se on lattialla. Jotenkin se onnistuu telomaan itsensä että saa Octavian miekasta naarmun käteensä, jota se voivottaa kovasti, että hoviväen pitää kaataa useampi viinalasi lääkkeeksi ja sitoa sitä.

Sophie päätetään naittaa paronille ja Octavia häädetään. Octavia järjesää paronille juonen ja kutsuu sen majataloon ja on itse sisäkkövalepuvussaan ja laulaa falsetissä naisäänellä. Toisen näytöksen lopussa paroni haaveilee valssintahdissa jo tulevasta seikkailustaan. Von Faninalille on kerrottu, että paroni on siellä pettämässä jo ja saapuu paikkalle peruuttamaan häät. Marsalkkatarkin suostuu Octavian ja Sophien suhteelle.


 Viron pressalla oli Alminsalissa jokinlainen tilaisuus. Muita kohteita olivat mm. Rovio ja Toven Ateneum näyttely.

Tämä rakennus on Estonia teatteri eli ei liity Rosenkavalieriin.

Mynssenissä alkoi 15. hifistelymessut. Kts. kuvia SZ:sta. 

 Oopperan lähettyvillä on joidenkin legendojen kengät.

Olen nähnyt oopperan aiemmin Mynssenissä. Myös silloin lavastus ja puvustus olivat niin kuin pitää.