Tannhäuser

12.8.2014 siis tulee BR:ltä videona Tannhäuser, joka oli siis uusinta ensi-illassa heinäkuussa, Suomen aikaa klo 17 alkaen. Kuvia.

Tannhäuser on Wagnerin ooppera (ensi-esitys Dresdenissä 1845) (kts. kansilehti ensipainoksesta). Paavia ei niin ylistävän tarinan takia, ei teosta Itävallassa esitetty kovin pian (1875). Sitä ja Pariiisia varten Wagner teki korjailuja eikä olltu oikein koskaan tyytyväinen. Oopperan lisänimi on Wartburgin laulukilpailut. Kestoa on Wagnerille kohtuulliset 4,5 tuntia ml. tunti paussia näytösten välissä.

Minun Myssenissä joskus näkemäni ohjaus oli vuodelta 1994.  Näyttämö oli aika pelkistetty. Wartburgin linnaksi riiti lähinnä muurin kappale. Lisäksi oli temppelin pylväs yhdessä kulmassa ja pala muuria, joka viimeisessä näytöksessä toimi polkuna epämääräiseen aukkoon näyttämön takaseinällä.

Thüringenin maakreivi Hermannina oli tuolloin Matti Salminen.

Hän pääsi laulamaan mustissa nahkahousuissa ja semmoisessa pitkässä mustassa takissa.  Kreivillä  n on laulettavaa melko vähän ja vain toisessa näytöksessä. Hänen veljentytär on Elisabeth.

Tannhäuser itse on ritari ja laulaja kuten myös Walther, Wolfram, Biterolf, Reinmar ja Heinrich. Noita rakkausrunoja laulavia minnelaulajia oli 1100-1400 l. Saksassa vähän samaan tapaan kuin trubaduureja muissa maissa. Lied oli yksi kolmesta laulutyypistä.

Varmistin saksalaiselta tutulta, ettei ole kovin tavanomaista käyttää sanoja Lunch tai Dinner..

Ooperassa on kuuluisa alkusoitto. Orkesteria johti itse Kent Nagano. Väliaplodeille ei jäänyt sijaa, sillä musiiki raikasi yhtenään.

Tannhäuser on majaillut Venuksen tykönä Venusbergissä, josta Venus ei haluaisi sitä laskea pois, mutta Tannhäuser kaipaa jo ulos orgioista vaikka kirkonkelloja kuuntelemaan. 

Bayreuthin kohuohjauksessahan tuo luola on se surullisen kuuluista apinahäkki, joka aiheutti tunnin viiväystyksen jumiuduttuaan. 

Tuo dialogi oli tylsää kuunneltavaa. Pariisin versioon Wagner lisäsi balettikohtauksen tuohon. Tässä ohjauksessa se oli lähinnä tanssia. Mynssenin ohjauksessakin oli kyllä  kertakaikkiaan sekalainen sakki siinä maailmassa pienestä vihreästä naisesta enemmän ja vähemmän vaatetettuihin henkilöihin. Oli nahkahousuja pitkiä ja lyhyitä, yläosattomia rouvia ym. säädytöntä.

Ovi-symboliikkaa käytetään monessakin kohtaa etenkin alussa, jossa Tannhäuser yrittää paeta Venusbergistä. Sitten sillä oli salkku mukana vähän kuin matkalaukkuna. Se sisälsi nuotteja, joita keräillään ja viskellään ekassa näytöksessä. 

Tannhäuser julistaa avun tulevan Mariasta (Mein heil ruht in maria) ja löytää itsensä läheltä Wartburgin linnaa. Ohi kulkee pyhiinvaeltajia, jotka kantavat isoja kiviä (oikeasti niitä ei jaksaisi kantaa). Tannhäuserkin koittaa kantaa synnin kuormaansa, mutta ei jaksa raahata kiveä montaa metriä. Sitten saapu ritariporukka, jotka vaativat puoliväkisin tuntemansa Tannhäuserin mukaan linnaan laulukilpailuun.

Paimenpoikakin laulaa. Tölzer Knabenchorin neljä poikaa olivat mukana. Neljä laulaa lyhen veisun laulukilpailujen aluksi ja sitten tuolla paimenella on oma osuus.

Toisessa näytöksessä saapuvat ylhäisö (=kuoro) mukavan musiikin saattelemana (Freudig begrüßen wir die edle Halle).  Porukka on kuin linnan juhliin tulossa. Elisabethi puetaan valkoiseen pitsiin, ja kuuntelee laulua omalta lavaltaan, jonka eteen ihmiset tuovat kukkia. Se on kaiketi kilpailun palkinto. Naimaton kun on. Laulajat alkavat laulaa rakkauslauluja ja Elisabeth tapaa Tannhäuserin. Elisabethiä esitti erinomaisesti itävallassa opiskellut ja vaikuttava Petra-Maria Schnitzer.

Kisaa saapu katsomaan ylhäisiä henkiköitä marssin ja kuoron soidessa. Aiheeksi annetaan "rakkauden herääminen". Wolfram aloittaa. Tannhäuser pitää muiden yrityksiä laimeina.

Se kuitenkin ottaa ja laulaa kokemastaan Venusbergistä, mikä moraalisena syntinä saa ihmiset suunnitaltaan: naiset pakenee ja ritarit vetävät miekat esiin. Elisabeth saa säästettyä hengen ja maakreivi määrää Tannhäuserin Roomaan pyytämään paavilta syntejä anteeksi. Jos sitä ei saa, niin takaisin ei ole tulemista. Rooma kohtausta ei ole oopperassa.

Kolmannessa näytöksessä Elisabeth ja ritari Wolfram eivät löydä Tannhäuseria palaavien pyhiinvaeltajien (kuuluista kuorokohtaus) joukosta ja Elisabeth palaa linnaan yksin. Wolfram jää laulamaan surullisen, muttei surulllisenkuuluisan, aariansa iltatähdelle (O Du, Mein Holder Abendstern). Wolframina  oli ihan hyvä laulaja Michael Volle. 

Yöllä Wolfram tapaa Tannhäuserin, joka kertoo, ettei saanut syntejään anteeksi, kuulemma "ei ennen kuin (paavin) sauvaan kasvaa lehtiä" ja aikoo palata siksi Venusbergiin.

Venuskin tulee pyytämään takaisin, mutta Wolfram sanoo toista ja mainitsee Elisabethin nimen. Hautajaissaatto tulee ja käy ilmi, että se on Elisabethin. Wolfram juoksee ruumiin viereen ja kuolee siihen paikkaan myös pyytäen Elisabethia rukoilemaan hänen puolestaan. Pyhiinvaeltajia tulee paikalle, ja tuovat mukanaan sauvan, johon on kuin onkin kasvanut lehtiä eli itse Jumala vaivautui antamaan Tannhäuserin synnit anteeksi. Pyhiinvaeltajat lauvat täyttä kurkkua loppulaulun (kts. videon kohdasta 06:30 alkaen). Valitettavasti ei eilen ollut noin hyvää Tannhäuseria.

Kyllähän tässä oopperassa on hienoja hetkiä ja juontakin pystyy seuraamaan. Wagner vaatii kunnon laulajat, että sitä kestää kuunnella.