Finaali

 Pitkästä aikaa Musiikkitalon Konserttisalissa.

 Keskiviikkona oli sitten 7. Mirjan Helin finaali.

 Musiikkitalo tuli takakatsomoa lukuunottamatta täyteen. Sinnekkin alettiin myymään jokunen päivi sitten lippuja. Hinnat olivat minusta varsin kohtuulliset.

Salissa oli iso valkokangas, johon laulajaa kuvattiin lähikuvassa, joten sivussa istuvat katsojatkin näkivät jokaisen eleen ja ilmeen. 

 Ylen kautta kisoja on voinut seurata monena päivänä. Areenakin on ollut hyvässä käytössä.  En ehtinyt seurata. Katsoin vain Torikan suoritukset, jotka on kätevästi pätkänä Areenassa. Ne poistuu vasta vuoden päästä, että noita on aikaa analysoida.  Hän myös oli Kultakuumessa piipahtamassa joku iltapäivä.  Finaalissa oli kolme kovaa baritonia, joten tippuminen oli ihan ymmärrettävää. Moni kilpailua seurannut piti myös yhdysvaltalaisesta tenorista.

Tuomaristo kenties otti huomioon myös muita kuin finaalissa nähtyhä suorituksia.
Matija Meić palkittiin semifinaalin Pylkkäsen Pastoraalista (mm. J. Hynninen laulaa tuota) parhaana ei suomalaisena suomalaisen kappaleen esittäjänä. 
En tiedä, missä välissä hän epäonnistui, sillä hän ei voittanut kisaa vastoin montaa mielipidettä vaan jäi hopealle. 

Finaalissa hänen molemmat kappaleet olivat italialaista oopperaa. 
Minusta pitäisi olla sääntö, että kaksi eri kieltä pitäisi olla ainakin. 
Hän pisti takin kapellimestarin kaiteelle ja kääri hihat Selvillan parturilla. Jossain kohit siinä sanat jäivät kuulumatta. Riskipitoinen kappalevalinta liian tutusta aariasta.
Tuon illan jälkeen teki mieli mennä taas Don Carloa kuuntelemaan. Kuultiin kaksi Rodrigon aariaa. 
Tämä puoli oopperaa aaria  Son io, mio Carlo lienee ollut kisan pisin aaria ja Lintukin sai hikeä pyyhkiä poistuessaan lavalta.

Miesten sarjan voitti eteläkorealainen, kuten 2009,  tenori, joka kyllä lauloi Che gelida maninan hienosti.Minulle vaan tulee tuollaisesta esityksestä mieleen joku TV:n Talent-kisä eikä vakavan laulukilpailun finaali.  Minusta hänen Goudnoun Romeon ja Julian L'amor, l'amor alkoi ja loppui hienosti, mutta keskiosa oli aika mössöä. Hienoa, kuitenkin, että lauloi kahdella kielellä.

Naisten sarjan voittaja oli aivan selvä. Ukrainalainen sopraano hurmasi monet.
Paminan saksa ei ollut järin hyvä, mutta Poulencin ranska riitti vakuuttamaan ja oli kunnon show.
Hän onnistui mobilisoimaan orkesterin orkesterikseen. Siellä oli hauka ilmapallojen puhkaisukin.
Hän puhui eriomaista saksaa myös toimittajan haastattelussa.  Sen sijaan korealainen ei puhunut edes englantia vaan vastasi tulkin avulla. Aikoo kuulemma Eurooppaan opiskelemaan myöhemmin.

Pääpalkinto on 30 keur. Toinen saa 20 keur

 Miesten neljäs ukrainalainen baritoni Kalmuchyn. Kuuloisti ihan oopperalta. Yläääniä uupui ja esityskin oli vähän jäykkä. Oli toinen Rodrigo tuona iltana kuuluisammalla O Carle, ascolta.. lo morrè aarialla.

Kolmas oli kroatilainen baritoni Kosavic. Hän lauloi molemmat kappleet italiaksi valitettavasti. Hänelläkin voisi olla enemmän ylärekisteriä. Kiva ääni, mutta siis hieman rajoittunut skaala.
Bellini oli minusta hyvä kisakappale ja siinä oli semmoinen välisoitto, jossa sai huilata. Lemmenjuomassa hän kaivoi takin helman alta ruusun, jonka heitti yleisöön.

Oli selvää, että ensimmäinen kilpailija sopraano Guseva oli finaalin heikoin ja jäi neljänneksi. Sanoista ei juuri saanut tolkkua.

Korealainen sopraano Seo oli kolmas. Hänellä häiritsi minua liika vibraatto. Hänelläkin oli heikko saksa Mendelssohnin Eliaksessa, josta kuultiin myös kaksi eri kappaletta finaalissa.
Kohtalon voimasta Leonoroan Pace, pace, mio dio oli paljon parempi ja pitkähkö.

Morozovalla oli hieno ääni, mutta sanoista ei saanut tolkkua hän jäi kakkoseksi.
Hienoa, että nämä kaikki lauloivat kahdella eri kielellä.

Tuomaristossa on on ollut varmaan kovat keskustelut.
Toissapäivänä yksi tuomari painotti ääntämyksen tärkeyttä ja nyt finaali-illan jälkeisessä jutussa METistä tuttu Deborah Voigt painotti ääntä:
"Etukäteen pelkäsin, että kaunein ja parhaiten laulava sopraano ei voita naisten sarjaa, koska joku valittaa hänen saksan ääntämyksestään”, Voigt sanoi ennen tuomariston lopullista äänestystä"


Edellisen kilpailun naistensarjan voittajan tuoreehkoa Händeliä HeBO:n kanssa.

Turhan moni mies yleisöstä oli seurannut pääministerimuotia ja pukeutunut shortseihin finaalikonserttiin.

 Joku tiplomaattikin oli paikalla.

 Liekö tällä systeemillä tekemistä Juhlaviikkojen kanssa vai sirkuksen?

En jäänyt odottelemaan tuomariston päätöksiä.

P.S

Salzburgin Viime lauantain Il Trovatore on vielä ORF:llä kuunneltava.