Hesarissa oli maanantaina arvostelu Onegin baletista, joka perjantaina palasi ohjelmistoon. Hyvin oli permantoa lukuunottamatta tyhjän oloista lauantaina ja perjantainakin lippu.fi:stä päätellen.
Lavastus ja puvustus on ihan klassista tavaraa. Ei mitään huippuprameaa wow-efektejä kuten ei tanssissakaan mitään virtuoosinumeroita tarvitse. En usko, että kenenkään henkeä salpasi, mutta en usko, että moni pettyikään.
Musiikissa ei ole vikaa. Tsaikovskia. Kurt-Heinz Stolze oli sovittanut Tsaikovskin musiikin siihen.
Ohjaus on John Crankon. Siksi olen sen nähnyt myös Mynssenissä. Tuolloin 2010 se oli jo 2227. esitys siellä. Nyt Kansallisoopperassa se oli 44. Ensi-ilta Mynssenissä oli ollut 1972.
Jevgeni Onegin on Tsaikonskin kuuluisa ooppera pohjautuen Puskinin tekstiin (1833). Siitä on tehty elokuviakin. Kuulemma tuossa ei ole yhtään samaan pätkää kuin itse oopperassa. N. 3/4 musiikista on T:n pianokonsertoista.
Tatjana lukee kirjaa ja sisko Olga ja ystävät tanssivat. Sitten tytöt keksivät pistää peilin pöydälle sillä leikin mukaan peilistä näkee rakastajansa. Olga näkee runoilija Lenskin, joka sopivasti sattuu tulemaan paikalle ja toden totta he rakastuvat välittömästi ja alkavat tanssia tutun Romeo & Julia musiikin tahdissa. Onegin ja Tatjana puolestaan menevät puutarhan puolelle, mutta mustaan pukuun pukeutunut arvokkaan jäykästi kävelevä Onegin ei oikein ota ihastuakseen vaikka tarjoaa hieman kättä. Ko. pätkässä 5 min kohdalla alkavat nuorison karkelot, joka on perin slaavilaistyylinen.
Maailman kuulu laulaja Dimitri Horostovski on takuuvarmasti hyvä Onegin.
Uusi yritys: Tatjana kirjoittaa rakkauskirjeen Oneginelle, vaikka palvelija mummo on pistänyt tytön nukkumaan (tosin palettitossut jalassa).
Tatjanan kuuluisa kirjeaaria kuuluu kilpailujen ja konserttien ohjelmistoon.
Tatjana nukahtaa (mutta paletissa palaa työpöydän äärelle ja menee oviaukon kokoisen "peilin" eteen. Ovi aukossa liikkuu toinen valkoasuinen nainen peilikuvan tapaan, ja sitten sieltä ilmestyy Onegin, joka tulee tanssimaan välillä. Sitten lähtee pois.
Toisessa näytöksessä Madame Larinan kartanossa jälleen, jossa Tatjana pitää synttäreitä - joissa tietysti tanssitaan kovasti - nuoriso sukkahousuissa ja vanhemmat komeissa puvuissa (osa tosin näyttää loukkaavan selkäänsä välillä). Molemmat herrat ovat luonnollisesti kutsuttujen listalla. Tatjaanaa tietysti jänskättää odottaa vastausta kirjeeseensä. Kun he ovat kahden, repäisee Onegin kirjeen Tatjanan silmien edessä (yrittää ensin työntää kirjeen takaisin käteen). Onegin viekoittelee vieläpä kostoksi ystävänsä kihlattua Olgaa s.e. Lenski haastaa entisen ystävänsä kaksintaisteluun lyömällä hanskalla kasvoihin dramaattisen musiikin soidessa.
Lensin aaria Куда, куда вы удалились, весны моей златые дни (Minne loittonivat päivät) on varmasti oopperan kuuluisin aaria. Tässä kuuluisan Nikolai Geddan esittämänä.
Tatjana ja Olga pyytävät Lenskiä luopumaan mittelöstä tulemalla hämärään metsään miesten väliin. Romanttinen runoilija pitää kuitenkin kiinni suunnitelmastaan - metsässä välähtää laukaus. Naiset sukeltavat maahan. Kohta metsästä ilmestuu Onegin.
10 vuoden kuluttua Tatjanasta on tullut Greminin vaimo. Sinne tanssiaisiin ilmestyy elämään pettynyt Onegin, jota kaduttaa, että tuli ainoan rakkautensa Tatjanan silloin torjuttua. Tatjana ei tietysti nyt lämpene rakkaudelle - ainakaan helposti.
Onegin on jopa kirjoittanut kirjeen Tatjanalle, joka ei kuitenkaan halua tavata.
Onegin tulee tapaamaan Tatjaanaa, mutta
Oneginin tapaaminen herättää kuitenkin tunteita ja siinä suudellaankin Balettikohtaus tanssin keskellä, mutta tunteet ovat enemmän katkeria, ja siksi Tatjana repäisee Oneginin kirjeen ja näyttää sitkeälle ihailijalleen ovea.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen