Nabucco

SR:n nettiarkistossa on Nabucco Wienistä.

 Oopperajuhlien kotisivulla on muutama kuva Stuttgartin esityksestä vaikka esiintymässä siis on Walesin kansallisooppera (WNO). Kapellimestari Xian Zhang.

WNO:n kotisivuilla on oopperan traileri ja kuvagalleria sekä pari ääninäytettä.
Kuten kuvista näkyi on moderni ohjaus kyseessä.

Nabucco on vasta Verdin kolmas ooppera. Siitä muodostui Pohjois-Italian vapautusliikkeen symboli tavallaan. Heprealaisorjien kuoro, joka muuten laulettiin oopperajuhlien päätteeksikin ylimääräisenä (yleisö sai osallistua italialankielisillä tekstityksillä), muodostui eräänlaiseksi kansallishymniksi.

Siinä juutalaiset ovat alakynnessä babylonialaisia vastaan ja ns. Baabelin vankeudessa n. 600 eKr. Nebukadressar II hallitsi Babyloniassa ja rakennutti mm. riippuvat puutarhat jonnekkin nyky Irakin alueelle.

Solistit olivat erittäin hyviä ja olisivat sopineet mihin tahansa oopperaan. Ihan mitään maailanluokan tähteä, joka pitäisi vaikka omia resitaaleja, ei tainnut olla. Hyvin kuului. Mitään kananlihalle vieviä kohtia ei tuossa lämpötilassa ja isossa salisasa tullut.

Selkein ulosanti oli tenorilla, joka olisi minun puolesta käynyt italialaisesta.
Abigaillen osa on vaativa. Versi sävelsi sen vaimolleen, joka menetti ilmeisesti äänensäkin sen tähden. Tuskin siinä nyt kaikkein parasta tulkintaa kuultiin.
Yleisö kyllä antoi ihan hyvin suosionosoituksia vaikka kapellimestari pisti kampoihin.


Tuossa on hyvin pitkälti ekan näytöksen lavasteet: kuoron tuolit. Juutalaiset tosin haahuilevat sekavana sillä on kaaos, kun babylonialaiset saapuvat Jerusalemiin minä hetkenä hyvänsä.
Ylipappi Zaccarias rukoiluttaa ja voimaannuttaa kansaa vastarintaan.
Tenori jää vahtimaan Babylonian kuninkaan vangittua tytärtä, joka on päästänyt Ismaelin Babyloniassa vankeudesta, joten vastapalvelusta on syytä odottaa.
Kuten monessa oopperassa on tapana, on tenoriin ihastunut myös korkeammassa asemassa oleva nainen. Tässä tapauksessa valloittajana oleva Abigaille. Tenori vaan ei taivu vaikka Abigaille lupailee vapauttavansa heprealaiset vangit.
Nabuccokin, eli Babylonialaisten hallitsija, saapuu temppeliin, jossa Zaccarias uhkaa Nabuccon tytärtä, jos Nabucco häpäiseen paikan, minkä hän tekeekin, mutta tenori estää kuitenkin rakastettunsa tapon.

Kotona Babyloaniassa Abigaille saa pergamentin, josta käy ilmi hänen olevan orjan eikä suinkaan kuninkaan tytär. Hän myös funtsii   vallanhaluaan ja muistelee, että olisi ollut kerran armollinenkin.

Abigaille yhdessä ylipapin kanssa juonii itseään valtaistuimelle levittäen huhua sotaretkellä olevan Nabuccon kuolemasta. Abigaille riemuitsee syrjäyttämisestä, mutta  Nabucco kuitenkin saapuu kriittisellä hetkellä takaisin. 

Hän julistaa jopa itsensä jumalaksi kiroten sekä Baalin että Heprealaisten jumalan, joista jompi kumpaa iskee salamalla takaisin, ja Nabucco jää henkiin, mutta alkaa hourailemaan, joten Abigaille saakin kruunun itselleen.

Abigaille antaa sekavan Nabuccon allekirjoittaa tyttärensä, eli työssä ja rakkaudessa olevan kilpailijattarensa, kuoleman tuomion. Siinä käy Abigaillen sukutaustakin selville, mutta Abigaille repii paperin. 

Sitten on se heprealaisten kuoron aika. Tässä ohjauksessa viimeistä säveltä venytettiin ja vanutettiin. 

Zaccharia valaa toivoa kansaansa.

Nabucco huomaa Zenanan olevan menossa teloituspaikalle ja ehtii rukoilemaan juutalaisten kuningastakin, joka vastaa pyyntöön palauttamalla Nabuccolle järjen ja pääsee vielä vankilastakin pois. Zaccharia käskee tuhota epäjumalan ja rukolemaan jahvea sekä vapauttamaan heprealaiset.

Tässä ohjauksessa kultainen esirippu romahtaa alas. Kulta kyllä kuvastaa epäjumalaa aika selkeästi.  Abigaille on ottanut myrkkyä ja pyytää vielä nöyrimmästi anteeksi ennen kuolemaansa. Zaccharia ylistää Nabuccoa kauniiksi lopuksi.

Walesin kuoro riitti ihan hyvin tuollekin lavalla. Kuoronjohtaja jätti tuona iltana kuoron 7-vuotisen uransa jälkeen.

 Onneksi lämpötila oli selvästi alle 30, joten ei ollut mitään ongelmaa.
Ainoastaan vesipullot kolisivat ja rutisivat.  Myös veden yli kuului bassojumpsutusta viimeisen näytöksen aikana. Joskus tietysti myös moottorivene meni ohi. Ehkä alakatsomo säilyi paremmin tuolta.

Lippuja myytiin ihan hyvin ja festarit teki voitollisen tuloksen pitkästä aikaa.

Sekä HS:n että Hblän kriitikko, jälkimmäinen muuten piti teosesittelyn, kiittelivät kovasti musikaalista antia, mutta pitivät ohjausta liian yleisenä.  Itä-Savon kriitikko ymmärsi sen osoittavan yleisyyttä, että tapahtumat voivat olla missä ja milloin tahansa. Mitään ei ole alleviivattu. Sama toistuu nyt ja silloin ja vielä sitä ennenkin, ja varmasti myös tulevaisuudessa.
Myös Esaimaan kriitikko tykkäsi modernista pukeutumista.

Näytöksethän on otsikoitu tapahtuman mukaan. Linnan seinälle heijastettiin isolla Raamatun jae. Kuulemma eri kuin mitä Kansallisoopperassa oli joskus ollut. 

DR:llä on vielä toukokuussa äänitetty Wienin Nabucco kuultavissa. Domingo häärää vielä lavalla. Abigaille tulee Moskovasta (Anna Smirnova). Youtubesta löytyy kokonaisia esityksiäkin.

Salzburgin festareiden Rosenkavalier on kuultavissa vielä tänään  Ö1:n arkistossa (Sa) ja sitten viikon tänään lähetettävä Netrebko-Domino Il Trovatore.