Werther

Lauantaina tuli mm. Ylen ykköseltä Werther-ooppera Metropolitanista suorana. Se on Areenassa vielä kuunneltavissa 15.4. asti. BR-Klassikilta se tuli tunti viivästettynä vaikka väittivät suorana tulevan. Niillä olikin syytä se lähettää, sillä kaupungin oma poika Jonas Kaufmann oli pääosassa Wertherinä.

Jules Massenet Werther (1892) oopperan. Wikipedia artikkeli listaa pitkän listan muita oopperoita, joista "Thaïs" on yksi tunnetuimmista sen Meditation orkesteripätkän takia. Siitä kirjoitinkin aikaisemmin, kun se esitettiin Kansallisoopperassa. Libretto tietysti pohjautuu Goethen Nuoren Wertherin kärsimyksiin (kirjeromaani). Tapahtumapaikka on Franfurtti 1780. Noh, eipä sillä niin ole väliä tässä juonessa. Goethehan osasi ranskaa siinä missä saksaakin, kun ranska oli niin muodissa paremmissa piireissä liikkuville. Radiojuontaja Nordell äänsi Wertherin suomalaisittain ja kriitikko Lampela pääsi pätemään ranskan ääntämisellään useasti illan ajan. Tulin mieleen myös tämä mainos.

Leski virkamiesherra Bailiffilla on yhdeksän lasta, joista tulee kätevästi lapsikuoro. Vanhin. jo aikuinen, on Charlotte, Sophie on hieman nuorempi sekä sitten on liuta nuoria lapsia. Jostain syystä se setä opettaa lapsille joululauluja heinäkuussa. Näyttämön takaosassa oli kirsikkapuu täynnä kirsikoita.

Runoilija Werther saapuu hakemaan Charlottea tanssiaisiin. Charlotte vaan on vannonut äidille naivansa Albertin, joka on kuuden kuukauden reisulla. Sepä kuitenkin palaa yllättäin sinä iltana, mutta eipä ole Charlotte kotona. Tanssiaispari tulee kotiin lievästi sanottuna tunteikkaina eivätkä meinaa pääsä toisistaan eroon kunnes näyttömölle rävähtää kirkas valaistus, että Albertti on palannut.

Albert ja Charlotte menevät syksyllä naimisiin (näyttämön puussa on jo keltaiset lehdet). Werther osoittaa tyrmistymistään. Charlotte lähettää sen tiehensä ja käskee olla pois näkyvistä jouluun asti. Albert huomaa, että noilla kahdella on vieläkin tunteita toisiaan kohtaan.

Charlotte tavaa Wertherin kirjettä kiihdyksissään jouluna ties monettako kertaa. Sisko kuuntelee Charlotten surullista huippuaariaa, kun sitä ei kuulu perhejoulua viettämään. Sitten kohta Werther saapuu paikalle ja esittää oopperan tunnetuimman aarian Porqui me reveller. Vaikka ei tuon Krausin lisäksi tarvitsisi mainittakoon vaikka  Domingon tai Pavarottin & nenäliinan konserttitulkinnat.

Werther yrittää puhua Charlottea ympäri ja hädin tuskin välttyvät suutelemiselta. Charlotte kieltää häntä näkemästä enää häntä ja Werther lähtee kotiin hautomaan itsemurhaa. Albert tulee kotiin juuri Wertherin lähtemisen jälkeen ja huomaa taas, että vaimo on kiihdyksissä jostain.

Lähetti tulee pyytämään pistoolia lainaksi Wertherille ja Albert käskee Charlotten ojentamaan laatikon.

Viimeisessä näytöksessä runoilijamme kotona se ottaa ja ampuu itseään. Kohta sen jälkeen Charlotte rientää paikalle ja löytää Wertherin verilammikosta. Noh, runoilijoista ei ole ampujiksi ja Werther kykenee hyvin laulamaan vartin aarioita ja törmäämään (ohjauksesta riippuen kai) pari kertaa pystyyn.

Näin Wertherin kerran aikaisemmin Mynssenissä. Lavastus ja puvustus taisi olla oopperan ensiesityksen luokkaa. Lavastuksessa keskeitä oli käsin kirjoitettu teksti, jota oli lattiassa, seinissä ja läpi näkyvässä väliverhossakin. Lattian keskus pyöri välillä jostain syystä. Runoilijan työpiste (kirjoituspöytä) oli sijoitettu kivenjärkäleen päälle. Kts. kuvia oopperan sivuilta.

Wertherinä ei silloin ollut Kaufamnia, mutta oli Massimo Giodano, joka ei minusta jättänyt toivomiseen varaa. Tähän osaan sopii Rolando Villazonin kaltainen tyyppi. Charlottena oli Susan Graham, huippuluokan laulaja niin ikään.

Massenet on selkeästi orkesterisäveltäjä ja oli onnistunut tosin hyvin tasapainottamaan orkesterimusiikin ja laulun. Orkesteri ei ollut pelkkä laulun säestäjä vaan sillä oli omia sopivan pitkiä osia ja laulun yhteydessä orkesteri eikä solisti jäänyt toistensa ääniaaltojen runtelemaksi.  Henkilöstö- ja puvustokustannuksilta tuo on aika edullinen: Puolenkymmentä solistia, rekvisiitta väkeä häissä sekä pieni lapsikuoro.

Wertherin juoni on selkeä ja näyttömälläkin voi keskittyä laulamiseen.