Konserthusissa

Tanskan Ilmalaa vastaa DR Byn, jolla on oikein oma metropysäkki. Linja-autoyhteydet eivät ole erityisen vahvoja.

Sunnuntaina lähetään Tanskan radion sinfoniakonsertin torstainen konsertti uusintana Tanskan P2:lla. Se on kyllä kuunneltavissa netissäkin. Musiikki alkaa 15 min kohdalla. Ensin tosin tulee yleisön naurunpyrähdys, kun juuri kun kööpenhaminalainen kapellimestari Thomas Dausgaard oli keskittymässä aloitukseen, tuli tuttu Nokia tune jostain katsomosta. Lisäksi kuului piippauksia vissiin sen sulkemiseksi.

Konserttitalon 1800-paikkainen sali oli muutamaa kymmentä paikkaa lukuunottamatta täysi.

 Koneen liukuportaissa liikkui siniset ledit.  Tavallisissa portaissa oli heikko valaistus ja yksi mummo kaatuikin, mutta onneksi vain alaspäin mennessä taaksepäin.

Olisi kyllä Hgin Musiikkitaloonkin saatu kunnon portaat, jos ei vaikka liukuportaatkin rakentaa. Kone olisi voinut vaikka sponsoroida tuollaiset.

Miesten WC:iden suunnittelu ei ollut oikein onnistunut myöskään.

 Valaistus oli kyllä tunnelmallinen.

Illan solistina oli Norjan pekkakuusisto Henning Kraggerud. Hän soitti Prokovjevin Viulukonserton nro 1, joka on vuodelta 1917.

Koko konsertti oikeastaan liittyi 1. maailmansodan muisteluun, kun sen syttymisestä tulee 100 vuotta tänä vuonna. Keskisessä Euroopassa se on luonnollisesti esillä Suomea paremmin.

Ohjelmalehtinen, joka muuten oli ilmainen, kuten naulakkokin (valitettavasti näin ei Suomessa) knoppitieto kielihaasteena:

Ved violinkocertens uropførelse i Pari blev publikum faktisk skuffede - de havde nemlig ikke forventet, at musikken ville væere så smuk!

Konsertin ylimääräinen oli norjalainen Postludium a-molli, jonka ymmärtääkseni viulisti itse sävelsi.

 Kuten näkyy, on salin malli kuten Hgissä. Akustiikkasuunnittelija Toyota on sama. Tässä on ranskalainen arkkitehti ollut asialla.

 Konsertin aloitti Alban Bergin Kolme orkesterikappaletta op. 6. Viimeinen osa "marssi" ei kyllä perinteistä marssia muistuta vaan kuvaa kaaosta, miten sotilaat joutuivat taistelukentälle tykin ruoaksi.
Ohjelmalehtinen kuvaa Bergs Tre orkesterstykker er noget af det mest skræmmende, klassiske musik, der findes.

 Koska on Yleisradion sali, on taas tekniikkaa katossa. Lisäksi nähyy "on air" punainen valo ja selostajille on tehty kunnon koppi.

Viimeisessä kappaleessa oli kaksi rumpupatteria (paukeduelle bliver en musikalelsk næcwkamp med dunderde klange, der lyder som et ekko af krigens granateeksplonioner og kanonskug ), joita tarvittiin Nielsenin Sinfonian nro. 4 esityksessä. Vuonna 1916 valmistunut sinfonia on kaiketi eniten hänen sinfonioistaan esitetty. Sen lisänimi on tanskaksi  Det Uudslukkelige ja saksaksi Das Unauslöschliche. 
Ohjelmalehtinen kuvaa 1. osaa kuiden Big Bangiksi, joka ampuu hiukkaset ilman tietoa, miten ne kerätään. Toinen osa on seesteinen - ennen loppua. DR:n energisessä versiossa oli tuplasettiä, jossa toinen oli kapellimesterin lähellä hänen oikealla puolella.

Berlinske tidningin kriitikkokin oli haltioissaan. Yleisöstä suurin osa osoitti suosiota seisaallaan, mikä ei liene tavanomaista sinfoniakonserteissa tuollakaan.

 Jubel og stående ovationer. Et eksperiment er lykkedes over al forventnng. Det ville ikke have gået mange steder i verden længere.

 Tässä huopaseinä käytävässä salista poistuttaessa oli jännä ääniefekti, kun edestä kuului poistuvan yleisön äänet.

 Heijastettavaa taidetta.