HKOta

HKO antoi parikin kertaa lyhyen ajan sisällä syyn vaivautua Musiikkitaloon asti. 

Ensin oli Okko Kamu pitkästä aikaa johtamassa. Prokovfjev konsertti on myös verkossa. Pianosolisti ei nuotteja kaivannut tai tuskin olisi ehtinyt lukemaan. Aika vaivattomanoloista soittoa. 

 Alakerran Camerata-salissa oli oikea Schumann pianoresitaali, jossa taiteilija Risto Lauriala soitti kunnon konsertin ilman nuotteja myöskin. Ylimääräisiä numeroita oli kolme. Husiksen kriitikkokin (7.3) oli ehtinyt mukaan. Enemmän yleisöä olisi suvainnut tuonne löytävän. Karnevaali ja fantasia-sarjat (op. 12 + 3 kpl op. 111:stä) olivat vaikuttavia.

Ristolla on markkinointitaitoa sillä hänellä on Youtube-kanavakin.

Toista HKO:n konserttia johti saksalainen Jun Märkl (etunimi johtunee japanilaisesta äidistä). 

Ohjelmistossa oli Tannhäuserin alkusoitto, tunnelmallinen Siegfried-idylli (ainoa Wagnerin ei-oopperateos, jota esitetään laajemmalti) sekä Märklin Ringistä poimima sarja.  Yleisesti ottaen Musiikkitalo ei sovi Wagnerille. Se oli liian kliinen ja kaiuton. Tannhäuserissa jouset jäivät puhaltimien alle. 45 minuuttia oli ihan kiva pituus sinänsä. Musiikki soljui ilman suurempia taukoja. Yleisö olisi saanut odottaa kauemmin ennen aploodien aloittamista.

 Reininkullan sepän alasin vaati aikamoisia kiskonpalasia Musiikkitaloon sekä kolme miestä vasaroimaan sitä.