 |
| Ensi-ilta 5.9 (Finnkinon sivulla kuvaus) |
Kyrön uusi Mielensäpahoittaja olikin riittoisa n. 250 sivua. Tekstiä tuleekin kovasti, joskin tietyissä tilanteissa kannattaa välttää myyjiä. Mielensäpahoittaja on nyt omaishoitaja eikä hän anna omankaan kuolemaan valmistautumatta kohdata. Poika ja miniä joutuvat välillä kovasti ponnistelemaan, että kestää menossa mukana.
Kätevänä ukkona päähenkilö tekee itselleen ja emännälle tyylisensä arkut. Testamentti on kirjan lopussa, kuten myös vaimon pari vanhaa kirjettä. Totiseesti perunat eivät ole unohtuneet. Erikoisuudentavoittelusta ei ole kyse, että tarjolla on toisella pyödällä myös kepattia sillä naapurissa on thaimaalainen vaimo.
Terävänä henkilönä hän myös ehtii opiskella sylitelevision toimintaa ja ATK-verkot avautuvat.
Ihmeellinen muisti sillä on vuosilukujen suhteen ja lukija voi vieroksua myös niiden kirjoitustapaa.
Kirkonkylälle muutto aiheuttaa jo löystymistä kun konditoriosta tulee haettua omenatasku joka kuukauden toisena maanantaina - muilta ukoilta salassa tietysti.
Nuoriso on kaikki lättähattuja. Onneksi yksi teräväkin löytyi.
Epäloogisuuksia kirjassa on muutama, kuten se, miten miniä ehtii hotellille niin pian.
Eskortin huoltokirja on kova sana edelleen.
Ylimääräisessä osassa Kyrö paljastaa luovuutensa lähteet:
-- Tästä on kiittäminen hyvän ystäväni Erkki pappaa, joka pahoitti mielensä jo aikojen alussa. Täytyy kiittää isovanhempiani, jotka opettivat että kahvit juodaan kotona. On kumarrettava pikkupaikkakuntien paikallislehdille, joiden mielipidepalstoja lukiessa ymmärsin, ettei ole niin pientä asiaa, etteikö suomalainen pahoittaisi siitä mieltään."
Toivottavasti kestää terveenä ja saadaan lisää kirjoja. Muuten pahoitan mieleni.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen