Hgin kaupungin puutarhasta Töölönlahden läheltä.
Kansallisoopperan uusi Figaron häiden tuotanto pitäytyy klassisissa sisustuselementeissä ja vaatteissa, joskin hieman humoristisesti. Kreivin pinkit tai vihreät kengät olivat kyllä komeat. Visuaalista ilmettä löytyi, mutta jotenkin näyttämöllä oli edessä kovasti tyhjää tilaa. Kreivin palvelijalla, jolla on typerän näköiset silmälasit, on tilaa köllötellä portailla. Oopperan kotisivulla on galleria ja levoton traileri.
Suomen versiossa ohjaus ei nyt ehkä niiin ertyisen humoristinen ja kekseliäs ollut. Rondon Kuusisaari myös kaipasi samanlaista kuplivuutta kuin musiikissa. Henkilöistä se ei jäänyt kiinni. Höperö tuomari, yksinkertainen kamarineito, Don Bartolo tai puutarhuri tekevät hyvän näyttelijätyön.
Kyllä tuota kannatti käydä katsomassa ja luulisi perinteiseen tyyliin mieltyneiden tykkäävän.
Näin kakkosmiehityksen esityksen, ja se oli oikein hyvä. Sivuosissakin oli tyyliin Päivi Nisula. Vain kreivi oli ulkomailta (Ola Eliasson) ja hän olikin varmaankin illan paras esiintyjä. Lpr:n laulukisoissakin pärjännyt Anna Immonen oli oikein hyvä kreivitär.
Toimittaja Koskinen oli havainnut ykkösketjussa epätasaisuutta. HS:n kriitikkikin oli saanut jopa kommentoimaan vastakkaisia mielipiteitä. Näkemässän esityksessä ei myöskään ollut Mälkkiä kapellismestarina.
Tämän oopperan juoni on
jatkokertomus Sevillan parturille ja Sevillan likellä olevassa linnassa
ollaan nytkin. Taaskaan ei kukaan kuole.
Alkusoitto on kuuluisa. Straussin mahtioopperoiden jälkeen puolityhjä orkesterimonttu vaikutti oudolta.
Ooppera joutui sensuuriin eikä saavuttanut kovin suurta suosiota, kun siinä aatelisherra kreivi Almaviva jää alamaisten juonittelun uhriksi. Figaro on kreivin kamaripalvelija, jonka on mennä kamarineidon Susannan kanssa naimisiin. Siihen on kreivikin tosin rakastunut. Figarokin tietää ja siksi kuuluisa aaria Se vuol ballare signor Contino on vähän tuommoinen kiivaampi.
Tohtori Bartolomo tulee laulamaan ekan ei niin kummoisen aariansa La vendetta, oh, la vendetta!. Se haluaa kostaa Figarolle, koska Sevillan parturissa Figaro oli pilannut Bartolomon mahikset naida Rosina.
Bartolomo on entisen palvelijansa Marcellinan asialla. Marcellina haluaa naida Figaron, joka lupasi tehdä niin, jos ei maksa velkaansa hänelle.
Nuori mies Cherubini tulee Susannan (sopraano miehen asussa) laulamaan kuuluisan aariansa Non so più, jossa valittelee ongelmistaan. Kreivi ei tykkää, että se heilastelee naisten kanssa ja sitten kreivi tuleekin ja Cherubini menee piiloon, ettei taas olisi epäilyksen alainen ollessaan Susannan kanssa kahden. Kreivi yrittää ostaa rakkauslupauksen rahalla. Sitten tulee soitinopetta Basilio ja kreivi menee piiloon kanssa, koska ei halua näyttäytyä Susannan kanssa kahden kesken. Basilio selittää, että Cherubini on rakastunut kreivittäreen ja sitten kreivi hyppää pystyyn ja löytää Cherubinin piilosta demonstroidakseen, miten sen taannoin löysi vaimonsa kanssa piileksimästä. Sitten tuleekin Figaro kavereineen pyytämään kreiviltä muodollista lupausta avioliittoon Susannan kanssa. Kreivi kuitenkin vitkastelee. Chrerubini ei saa rangaistusta, koska kreiviä voi kiristää siitä, mitä se sanoi Susannalle äsken. Figaro laulaa ekan näytöksen kauniiksi lopuksi kuuluisan aarian Non più andrai (Ruggero R.!). Siinä se laulaa armeijaan joutuvalle Cherubinille naisettomasta tulevaisuudesta.
Susanna ja kreivitär keskustelevat kreivin tempuista. Figaro kirjoittaa kreiville nimettömän varoituskirjeen huorintekijäistä illan häissä. Hän neuvoo kreivitärtä pitämään Cherubinin lähellään naiseksi puettuna. Siinä Susannan ja kreivittären pukiessa häntä Cherubini ehtii laulaa jälleen hittiaarian Voi che sapete (tuon Salzburgin ohjauksen puvustus vaikuttaa..tuota erikoiselta. Hyvä laulaja).
Susanna lähtee hakemaan vaatteita ja kreivi onkin oven takana tulossa. Cherubini ehtii kaappiin piiloon, mutta kreivillä on aavistus siitä (videossa kirves kourassa).
Kaapin ovi ei aukea, kreivi poistuu hetkeksi ja (engl. tekstit) Susanna ehtii kaappiin ja Chrebini hypätä ikkunasta karkuun ennen kuin kreivi palaa. Noh, ilo ei ole pitkä. Vaikka kreivi joutuu pyytämään anteeksi epäilystään Susannan löytyestä kaapista (vaikka kreivitärkin oli jo myöntänyt siellä olevan Cherubinin), tulee puutarhuri sanomaan, että kukkapotti meni rikki jonkun hypätessä ikkunasta. Siltä oli pudonnut paperi. Figarokin on paikalla ja sanoo hypänneesä. Naisten viittoilun avulla Figaro saa vastatuksi tiedustelevalle kreiville, että pudonnut paperi oli Cherubiinolta, mutta siksi että siitä puuttui kreivin sinetti / leima.
Kreivi luulee olevansa voitolla ja lauleskelee pitkään yksinään. Figaro vetoaa oikeudenkäynnissään, ettei voi mennä naimisiin ilman vanhempiensa lupaa, joista hänellä ei ole hajua. Käykin ilmi, että hän on Marcellinan ja Bartolomon poika. Oli siis vähällä joutua äitinsä kanssa naimisiin.
Siinä päättävät sitten Marcellina ja Bartolomekin mennä samana päivänä naimisiin.
Kreivitär sen sijaan on yksinään ja laulaa Dove sono i bei momenti
(Kyseisessä taltioinnissa laulaa Hillevi Martinpelto, josta en ollut kuullutkaan. Hän onkin ruotsalainen.)
Susanna ja kreivitär kirjoittavat rakkauskirjeen kreiville, että se jäisi kiinni itseteosta.
Puutarhurin tytär puolestaan ehtii kysyä lupaa kreiviltä Cherubinin naimiseksi, joka on saapunut naiseksi pukeutuneena joukon mukana. Nyt on siis saatu kaksi paria naimisiin.
Figaro saa selville, että Susanne menee tapaamaan kreiviä, mutta ymmärtää asian väärin ja tulee mustasukkaiseksi ja pyytää Bartoloa ja Basileoa avuksi. Ne yrittävät hillitä Figaroa, joka jää metsään kytikseen (3 min kohdalla alkaa tuttu höpötys. Tuo jättää vähän toivomisen varaa, joten ennemmin kuuntelee tämän Terfelin äänitteen).
Kreivitär ja Susanna ovat vaihtaneet vaatteita. Marcellina on kertonut Susannalle, että Figaro on siellä piilossa, odottamassa näkevänsä Susannan itseteosta. Susanna tahallaan laulaa rakkauslaulun.
Chrebini ilmestyy viekottelemaan Susannaksi luulemaa kreivitärtä. Kreivi ilmestyy ja yrittää lyödä Cherubinia, mutta osuu piilossa olevaan Figaroon. Cherubini katoaa.
Kreivi alkaa viekottelemaan vale-Susannaa. Figaro alkaa kertomaan kreivistä vale-kreivittärelle, jonka tunnistaa Susannaksi ja pilailee sen haluamansa alkamaan rakastella heti. Susanna menettää malttinsa ja antaa korville ja Figaro selittää tunnistaneensa. Ne sopivat riitansa. Lopulta kreivin on pyydettävä anteeksi vaimoltaan, kun käy ilmi, ettei se ollutkaan Susanna. Lopussa on synnit anteeksi annettu.
Olen käynyt Figaron häissä kolmasti Mynssenin eri tuotannoissa.
Saksassa tietysti ohjauksissa oli ja on modernimpi meininki. Esimerkiksi
Gärtnerplatzin tuotannossa Cherubini menee piiloon jääkaappiin. Muutoin
oli kovin pelkistetty meininkin. Esimerkiksi viimeisen näytöksen ajaksi
oli ympäri salia ripustettu muutamia kukkakimppuja roikkumaan salin
ylittäviin naruihin.
Musiikki- ja teatteriakatemian (Everdingin) versiossa esityksen alkaessa roolihahmojen esittäjät ovat istumassa näyttämöllä tuoleilla vaikkei niiden käsikirjoituksen puoleen siellä pitäisi olla,
Ohjaajan ideana oli korostaa näytelmä näytelmässä teemaa, joka on käsikirjoituksessakin mukana. Tuossa oopperassahan pukeudutaan usein toisten vaatteisiin, kuten Cherubino, joka on miestä esittävä nainen, mutta pukeutuu myös naisen vaatteisiin.
Talon sisäseinä on ainoa isompi lavaste. Myöhemmin näyttämömiehet
tulevat ja nostavat senkin pois metsäkohtauksen tieltä. Ohjaajan mukaan
näytelmä perustuu henkilöhahmojen väliseen vuorovaikutukseen taikka
jännitteeseen, esillä oloon tai piiloutumiseen.
Puvustus nyt ei niin kaksinen ollut. Normaalien vaatteiden kaltaisia.
Marcellina ja Bartolo (Figaron vanhemmat) olivat puettu vanhemman
näköisiksi.Oudoin oli gorilla-asu.
Puutarhuri on aika outo sillä sillä on tuuba kaulassa. Tuomari on perinteiseen perukkiin pukeutunut ja ässä-vikainen tietysti.
Kerran Saksassa kreivi oli flunssassa, ja sinne ei ehditty löytää yhtään saksantaitoista kreiviä tilalle, mutta italialainen löytyi. Pätevä olikin. Se ei kuitenkaan ehtinyt ohjausta ilmeisesti treenata (tai mahtunut vaatteisiin) vaan joku ohjausavustaja oli lavalla pukeutuneena ja näytteli kreiviä kun italialainen lauloi partituurista lavan sivusta.
P.S Ensi lauantaina Boris taltioidaan ja lähetään radiossa seuraavan viikon lauantaina. Sen olen jo nähnyt, joten jätän väliin tällä kaudella. Siinä se lavastus olikin sellainen, että radioversio on ihan hyvä.
Muisssa maissa sentään lähetetään oopperaohjelmia hieman tiheämpään..
Ruotsin mainio radiokanava P2 on viimeisimpänä oopperataltiointinaan lähettänyt Göteborgin Figaros bröllopin. Tanskan radiolla on tarjolla mm. Ariadne Naxos-saaarella.
Lokakuussa Figaro seikkailee myös valkokankaalla. Jätän väliin, mutta Macbethiä en.