Hansin konsertissa

 Ruotsin tunnetuin urkuri, Hans Fagius antoi tunnin konsertin Espoon Tuomiokirkossa.

Ekaksi oli mynsseniläisen Rheinbergerin Sonate 11 d-mollissa op. 148. Sen cantilene-osaan löytyi uruista ihmeellinen, Osat  1-2 ja 3-4.  huuliharppua tai haitaria muistuttava äänikerta.
Bachin urkukoraali (709, 710 (HF), 711, ja 712) eivät ole tunnetuimmaista päästä. Myös Preludi ja fuuga g.mollissa on toki tuttu. Tässä ehkä Espoon kirkon urut tuntuivat referenssi-äänityksiin kunnon isoilla saksalaisuruilla hieman vaatimattomilta.. Viimeisenä oli Regerin Fantasia ja Fuuga B-A-C-H;sta.

Ammattimiehellä oli nuotit järjestyksessä eikä tarvinnut venailla turhia. Urut soivat kuten urkujen kuuluu, eikä mikään piano. Hän myös kertoi teoksista aluksi englanniksi.

 Sitä edeltävänä sunnuntaina oli opiskelijaikäisten barokkikonsertti, jota myös kelpasi kuunnella. Kumpikin ovat ilmaiskonsertteja (joskin kolehtirahan voi jättää laatikkoon), joten kirkollisverolle sai hyvää vastinetta heinäkuussa.

Espoon barokki (viulu*3, alttoviulu*1-2, sello, kontrabasso, luuttu, cembalo) esitti Corellin Concerto grosson D-duuri, Händelin Concerto Grosson F-duuri ja Muffartin Armonico tributo, Sonata nro 5 G-duurin. Corellin talossa on soitettu Muffatin sävellyksiä  ja Händel ja Corelli ovat tavanneetkin. Ohjelmalehtinen kertoi taustoja laajasti suomeksi ja ruotsiksi.

Yle uutisoi sunnuntai, ettei pappi ole aina elämästä vieraantunut.

 

Kylän raitilla oli jotain taidetta, joskin se taisi jo hävitä.