Jos haluaa "hiekkaa" nähdä areenalla niin nyt sitä on. Tuossakohtauksessa on esimerkki laulusta. Kannattaa valita ykkösmiehitys.
Tanssista en ymmärrä, mutta erityisesti Dovren äijä Xiaouyu (monta vokaalia!) He pääsi loistamaan.
Gyntin tanssiessa on baritoni ja Solveigilla vastaavasti sopraano. Merkittävässä roolissa on myös omituisia runollisia teksteja lausuva näyttelijä, joka ei tanssi, mutta on vahvasti mukana.
Sunnuntain Hesarissa ja Höblässä olivat uutuuden arvostelut. Vaikka oli vasta 2. esitys oli jopa lauantain esitys aika vajaalla täytöllä.
Tussarin kirjoittaja neuvoo: "Ibsenin näytelmän lukeminen etukäteen auttaa havaitsemaan sen syvyyden, jota Spoerlin näkemys rakentaa erityisesti henkilöhahmoja koskevissa tulkinnoissa ja valinnoissa". Ehkä siis on menty jo vähän liian hienolle tasolle.
Jos Griegin Peer Gynt -sarjasta tykkää niin nyt sen sitten saa kuulla livenä. Traileri.
Onpa siinä parin muunkin säveltäjän musiikkia, kuten tämä levoton autiomaakohtaus.
Pituutta on baletiksi hyvin. Ehtii siiän torkahtamaankin hyvin. Ihan kivasti lavastettu, mutta ei se nyt mikään ilotulitus ole. Ihan näytti tultulta, kun katsoi Zürichin tuotantoa.
Puvustuksessa saattoi olla jonkin mielestä ylilyöntejä vuorenpeikkojen ja kolmirintaisen drag-kuningattaren (vihreäpukuinen nainen viralliselta nimeltään).
Ei tämä mikään entry-level perhebaletti ole vaan taiteellisempaa kamaa, jotka vielä kestää Griegin ikivihreitä kuunnella.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen