Hgissä

HGT:n Edvard II -näytelmä esitetään Nosturin lähellä.

Teatterin lämpiö on koristeltu tunnelmalliseksi taiteen avulla. Myös edullinen kanttiini löytyy. Näytelmä kertoo nimensä mukaisesta kuninkaasta, jonka rakastettu palaa Ranskasta. Historian mukaan karkoitus johtui kuninkaan Edvard I käskystä, jotta saisi poikansa eroon moisesta häpeästä rakastamasta mies palveliaansa - maalaista (kts.  vuoden 1872  maalaus Wikipediasta).

Jutun juoni on valta ja kateus. Muut ovat kateellisia kuninkaan lellikille, jota muut vihavat eikä katkera suosikki tee sitä helpommaksi mm. ryöstämällä ja pahoinpitelemällä piispan. Taas sitten karkoitetaan, kunnes palaa, mutta eihän siinä lopulta hyvin käy edes kuninkaallekaan, joka on jo myös löytänyt toisen palvelijan lähelleensä.
Historiallista totuutta kuoleman syystä ei ole. Näytelmän Milanossa oppinsa saanut palkkamurhaaja oli kyllä ammattiinsa taiteellisella ammattitaidolla suhtautuva tapaus.

Lontoon Toweriin, jota olen esitellyt, viitataan näytelmässä useasti. Oikeasti kuningas hallitsi 1307-27.

Kuninkaan ranskalaistperäinen vaimo ei saa mieheltänsä juuri suosiota osakseen. Kuningattarelta ei ole ongelmia liittoutua kuninkaan vastuastajien kanssa ja olla suhteessa toisen miehen kanssa, jonka rakkaus taisi olla vallantavoittelutarkoituksessa. Kuninkaan poika oli lievästi sanottuna varsinainen resukka, jota isin kohtalo säälittää. Huumoria on mukana kohtuullisen paljon tässäkin tragediassa. Historia - ja käsiohjelma - kertoo, että Edward III sai vallan 14-vuotiaana ja oli vallassa 50 vuotta. Isin syrjäyttänyt äiskän heila menetti päänsä.  
Pääosat ovat hyvin näytelty. Osalla on vuosien kokemus hommasta - onhan teatteri jo 8-vuotias. Moni kesäteatteri jää toiseksi.

Vanhan näytelmän moderni ohjaus on oli onnistunut.
Näyttelijät odottavat vuoroaan näyttämön laidalla. Aluksi näytellään varsin monta minuttia puhumatta sanaakaan. Tempo pysyy kohtuullisen jouhevana ja meno on onnistuneen teatterimaisen intensiivinen. Hyvä, ettei ollut taukoa. 
Puvustus oli ajoi hyvin asiansa ohjauksen ja hahmosen tunnistamisen tukena. Valkoiset sukkahousut ovat kova sana. Lavasteeksi oikeastaan riitti pari tuolia. Valaistuksella on rooli vain viimeisellä minuutilla - tai sitten en vaan huomannut.

Miesten välisiä ympäristöönsä nähden problemaattisia suhteita edustaa myös Brokeback Mountain ooppera, jota esitettiin alkuvuodesta Madridista. Se on nähtävissä Arten konserttisivulta. Säveltäjä Wuorinen on suomalaista sukujuurta. Rondossa (3/2014) oli oikein aukeaman juttukin oopperasta ja toimittaja Kuusisaari oli nähnyt sen.