Émilie

Harvoin on mistään oopperoista tehty tämmöistä tieteellistä seminaaria. En voinut osallistua (matkoilla).
"Émilie du Châtelet oli 1700-luvulla elänyt lahjakas matemaatikko, fyysikko ja filosofi ja ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu naispuolinen tutkija."

Kaija Saariaho alkoi pohtia oopperaa Karita Mattilalle.  Musiikki on taattua Saariahoa. En minä välttämättä teoksia erottaisi toisistaan. Livenä kuultuna lumoavaa ja nukuttavaakin.. FT:n kriitikko ei ollut ilmeisesti jaksanut kuunnella Ranskan ohjausta.  Orkesterissa on viidellä lyömäsoittajalla ja cembalistilla puuhaa. Mukana oli myös äänitehosteita.

Saariaho oli itse paikalla vastaanottamassa raikuvia aplodeja. Ei mitään polite applause, kuten FT:n esityksessä oli käynyt.

Oopperasta on kolme eri versiota, joten ehkä esityksiä ei voi vertailla. Saariaho oli itsekin tyytyväinen näyttämökuvaan. 

Saariaho ja Nylund oli myös Kantapöydän vieraana aprillipäivänä, mutta ilman musiikkia.

HS:n kriitikko: "Kapellimestari André de Ridder saa musiikin hehkumaan, väreilemään, vyörymään ja kiirimään häipyen kohti avaruuksia."  

Hyvin oli 2. pääsiäispäivän katsomo täynnä. Tuttu Ranskasta sanoi, että on häpeällistä, että paikkoja ylipäätään on jäljellä. Hintakin oli normaalia edullisempi, joten hintalaatusuhde oli erinomainen.  Vielä on yksi näytös jäljellä 9.4. ja ooppera radioidaan lauantaina (tulee Areenaan).

 

Châteletillä on wikipedi-sivu myös suomeksi.

Minä en jaksanut tekstiä paljonkaan seurata. Malouf oli taas libretistinä. Principaa hän ainakin ahkerasti käänsi aamusta iltaan. Auringon ja maan vetovoimaa ja vaikutusta vuorovesiin esiteltiin.

Nylundin ranskasta olisi varmasti pystynyt seuraamaan ilman tekstitystä, jos kielitaito on kohdillaan. Kantapöydän lähetyksestä käy ilmi harjoitteluprosessin sekä sen, että se on hyvin sävelletty.

Ei harmittanut yhtään, ettei Mattila ollut areenalla. Esityksestä tuli jotenkin mieleen die Tote Stadt ja itse asiassa Nylund oli silloinkin laulamassa, kuten Oopperan tiedotuslehden juttu kertoo. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen Nylundin laulama Émilie.

HS:n Nylundin haastattelu.

Lyon-Mattila toteutuksen FT:n kriitikko tiivisti juonen:

"Just imagine: a first act in which a beautiful young aristocrat defies convention by proving man’s equal in the sciences. Act Two: an arranged marriage, a succession of turbulent liaisons. Finale: rejection, loneliness, premonitions of death – and birth."

Vaikuttavaa teoksessa oli myös kahdeksan suurta ikäänkuin lasisirpaletta, jotka roikkui katosta. Niihin ilmestyi mm. kirjoitusta, tulenlieskoja ja meren aaltoja. Kynttilät olivat pääasiassa esillä. 

Tässä youtube-video.