Tylsä, mutta hyvältä kuullostava Don Giovanni

Savonlinnan tämän kauden ykkösooppera on epäilemättä Don Giovanni. Onhan se Mozartin ja oopperakirjallisuuden parhaimpia, vaikka tunnen myös oopperafaneja, jotka eivät siitä pidä juonensa tähden. Tosin kaksi kuollutta on ihan normaalia. Murha on sivuseikka sillä Don Giovannia tosin pidetään paskiaisena ja ikävänä tyyppinä muutenkin. Ohjaaja oli antanut erityisen suuret naurut DG:lle, kun Leporello kehottaa jättämään naiset. Liikuntaa hahmot saivat pitkällä lavalla. 

Ketkä näkivät New Generation oopperan DG:n muutama vuosi sitten Aleksanterin teatterissa tiesi, mitä odottaa ykkösmiehityksen kaksikolta (Torikka ja Plathan). Suurempi mielenkiintoni kohdistui sivuosan esittäjiin. Tuuli Takala loisti tietysti kuvankauniina maalaistyttönä. Vastaavaa Zerliinaa taitaa harvemmin näkyä. Hesarin Sirénin "kriitikon höpertyneen hymyn valtaan. Miten kaunista ja luontevaa Mozart-laulamista! Ja hyvää, luontevaa näyttelemistä!".   Samoin oli Don Ottavia poikkeuksellisen ylvästä menoa. Tuomas Katajalan ääni kantoi takuula takariviin ja ja selkeästi. Jannen skrev på Husis: Katajala behövde alltså inte spela charmör, men han sjöng gudomligt och i Storgårds snabba tempo var figurerna i Il mio tesoro som ett bländande pärlband.  Myös Jussi Merikanto oli hyvä Masetto.

Erittäin hyvä täyssuomalailainen miehitys kuin Kansallisoopperassa olisi ollut.  Ainakin pitäisi olla taloudellisesti järkevä tuotanto, jota kannattanee esittää jatkossakin, kun oli jo kauan loppuunmyyty. 

Vilppu Kiljusta tai viimeisen DG:n Aleksanterin teatterissa ohjannutta Ville Saukkosta olisi kyllä tarvittu nytkin. Ohjaus, puvustus ja lavastus olivat tehty perinteiseen tapaan. Harvoja erikoisuuksia oli Donna Elviiran Englannin keskiaikaista kuningatarta muistuttava outlookki.
DG:lla oli miekassaan viuhka naisten kaulanauhoja. Kts. Aamulehden kritiikin kuva.
DG:n illallispöydästä noussut tanssija (helvettiin mentiin haamuimaisten tanssijoiden riistämänä ovesta), ja sekaannuskohtaus, jossa jokin palvelijajoukko ravasi portaita. DG käytti Leporelloa hyvinkin läheisellä tavalla sätkynukkena serenadikohtauksessa. Ylimääräistä huumoria oli niukalti. Tummasävyinen toteutus.


Komtuurin hautakohtauksessa ääni kuului jotenkin kuten, eikä nyökkäävää patsastakaan kyllä näkynyt. Ovi kohtauksessa Ryhänen tulee kyllä isosta ovesta ja jää ylös laulamaan takuula kuuluvasti, vaikkei se nyt ole kaikista järisyttävin versio, jota olen kuullut. Yleisö antoi pienestä sivuroolista kovat suosionosoitukset, joissa ehkä on nimi ja ikilisää. Itä-Savon kriitikon mukaan Ryhänen sijoittui yleisöarvostuksessa heti Torikan jälkeen.  Serenadikohtauksessa Torikka teki parhaansa pianissimoissa linnan tilavuudessa.
Liekö esityksen pituus ja penkit saaneet joitain nousemaan seisaalleen suosionosoituksissa ja pian oli muitakin, jotta voidaan puhua standing ovationeista.

DG:ien mietteitä.

Veikkaus tuki Oopperajuhlia 730000 eurolla, mikä on alle 10%. Länsi-Savon juttu.

 Aleksanterin teatterin DG Sampo Haapaniemi esittää tällä viikolla metsästäjää oopperassa Punahilkka.