Pimpinone ja Nenä

Damin oopperaa

Espoon Sellosalissa oli marraskuussa pari esitystä reilun tunnin oopperata Pimpinone, jossa oli kaksi laulajaa: Laura Pyrrö ja Jouni Kokora. erinomaisia molemmat. Säestystä hoiti Tiina Korhonen flyygelillä. Musiikki oli Telemannin. Teos laulettiin suomeksi ja siinä oli kyllä modernisoitu librettoa.. Ohjaus oli itse V, Saukkosen. Lavastus oli sopivat yksinkertainen, että laulajat saivat sitä operoitua -  ja värikäs..
Juoni nyt ei ole kovin nerokas ja yleisö saa typeryyttä ja perheriitoja katseltavakseen.  Don Pasqualen tyyliin "blondi" nainen (Vespetta) huijaa vanhemman rikkaan herran (Pimpinone) itselleen aviomieheksi ja alkaa sitten sietämättömäksi, että pääsisi eroon omaisuuden kera. Mies saa esiliinan ylleen ja nainen lähtee humputtelemaan yöelämään.
Ainakin toisella kerralla yleisöä oli ikävän vähän (40-50?).

Lisää ihmisiä olisi mahtunut myös myös oopperaan, joka sai paljon kehuja Hesarissa ja Höblässä. Tosin tuo Sostakovichin Nenä on jotain something completely different.. Ei voi suositella klassisen musiikin vasta-alkajille. Tuollaisia volyymeja en ole ihan äsken oopperassa kuullut. Vähempikin olisi riittänyt. Lyömäsoittajiakin oli kahdeksan. Kontrabasisteja 5. Noh, etenkin toisessa näytöksessä oli ihan konserttimusiikkia.
Ainakin esittäjiä oli Pimpinonea enemmän sillä roolihahmoja on yli 70. Osalla on useampi rooli ja kuoroakin on mukana. Pääosiin oli tuotu venäläisiä syystäkin.
Kohtauksia riittää. Meininki on absurdia. Teos on sävelletty 30-luvulla ja varmaan hyvä niin myöhemmin moinen ei olisi tullut kyseeseen.

MET-Lyon tuotannossa on näemmä ollut aika hieno videoseitä. Tässäkin lenteli valotaulu, jossa luki venäjäksi nenä!  Lavasteet olivat ihan hyvät. Zürichin tuotantoa.  Kts. Galleria oopperan sivulta.  Valoilla ja muutamalla graafisella elementillä saatiin täälläkin 30-luvun venäläistaidesuunta moderdismia. Kaikkea symboliikkaa ja aikaan kuuluvaa vallanpitäjien piiloteltua arvostelua ei välttämättä tajua. Nenän kadottaminen on tragia esim. jos esiupseerin leski sattuisi näkemään majurin ilman nenää. Nenä juoksentelee näyttämöllä ja kertoo olevansa valtioneuvos. Jossian kohtauksessa niitä neniä on näyttämöllä puolisen tusinaa..
Koomisia kohtauksiakin oopperassa on, kuten ilmoituksen jättö lehteen, että nenä on kadonnut tai kun se sitten löytyy niin lääkäri tulee yrittämään sitä panemaan paikalle huonolla menestyksellä. Nenän ryöstöstä hän syyttää jopa kosinnan kohteen äitiä.
Gogolin Nenä ilmestyi jo 1836.

Kevällä on jälleen erikoinen Stravinsky tarjolla. Mm. Tuomas Katajala esiintyy.