Henri

Ateneumin vuoden viimeisessä näyttelyssä seikkailee tunnettu valokuvaaja Henri "vuosisadan silmä" Cartier-Bresson (1908-2004). Näyttelyn vitriineissä näkyy aikakauslehtiä.

Hänen mustavalkoiset valokuvat eivät tosin ole omiaan piristämän syksyä, mutta maailmaa kiertänyt näyttely on merkittävä tapahtuma joka tapauksessa.

Hän oli perustamassa Magnum-kuvatoimistoa, josta kertova kymmenosainen sarja alkoi Teemalla (Areenassa). Ekan jakson kuvaaja tuli kuuluisaksi M. Alin kuvaajana.  Magnumin sivulla on hänen kuviaan mm. Intiasta, Neuvostoliitosta, Kiinasta, Hänen ensimmäinenn ulkomaanmatkansa suuntautui Norsunluurannikolle v. 1931.  Hän käytti mielellään Leican taskukokoista kameraa. Kuvien rajaaminen  jälkikäteen oli kielettyä.

Hänellä oli taiteilijan koulutus ja harrastikin maalaamista ja piirustusta sitä koko elämänsä. 1920-luvun surrealismin suuntaus vaikuttu hänen valokuviinsakin (SS:n juttu). Kuvataidetta en kyllä huomannut näyttelyssä.
Kuningas Yrjö VI:n kruunajaiskuvissa ei näy kuningasta vaan kansaa. (lähde) Samoin vaikkapa kulkukoirat kelpasivat myös hyvin.

Wikipedia kertoo, että hän oli 1937-67 naimisissa jaavalaisen tansijattaren kanssa ja 1970 lähtien 30-v. nuoremman belgialaisen valokuvaajan kanssa kuolemaansa asti. Ainoa lapsi syntyi 1972 eli aika myöhään. 2. maailman sodan aikana hän oli viestintätehtävissä, kunnes jäi saksalaisten vangiksi ja joutui pakkotyöhön (35 kk), kunnes 3, pakoyritys onnistui ja sitten hän piileskeli ja avusti vastarintaliikettä ja kävi kaivamassa maahan hautaamansa Leican ylös. Amerikkalaiset joukot palkkasivat hänet valokuvaamaan vankien vapautusta.

Ei ne kaikki kuvat suinkaan olleet teknisesti minun näkökulmasta huippuja.

Hesarin juttu.