Ensimmäinen osa siitä on pienoisooppera, jossa kuriton kakara (Erica Back) kohtaa altavastajana kaltoin kohtelemansa luontokappaleet. Tosin rooleissa on myös teepannu, tuoli, kello ja jopa (takka)tuli. Sammakolle (Jinhun Lee) kunniamaininta taiteellisista hyppyliikkeistä sekä hyvästä ranskan ääntämisestä komealla laululla.
Kuorokohtaus lopussa huipensi esityksen.
Maurice Ravelin musiikkia. Reija Wären ohjaus oli nerokas ja näyttämö, puvustus ja valaistus olivat todella mainioita. Laadukkaasti toimitettu ohjelma taas. Kertoi Wäreen tehneet yli viisikymmentä musiikkiteatteriesitystä.
Näyttämöä hallitsi videoanimaatiot ja kuva heijasteet by Jenni Valorinta. Toinen olennainen asia oli tanssijat.
Yön kasvot Berliinistä.
HS:n arvio. Höblän Jannen arvio oli sunnuntain lehdessä otsikolla Visuellt givande fransk afton, mikä tiivisti sen hyvin.
Väliajan jälkeen oli enempi joku musiikkiteatteri.
Säestäjänä toimi piano, viulu ja harmonikka taitavasti.
Laualajia oli kymmenkunta.
Myös nytkin laulut olivat ranskankielisiä.
Onneksi ohjaus ja puvustus toimivat nytkin ja lavasteitakin oli.
Muuten olisin nuokkunut vieläkin enemmän.
Sitten Kurt Weilin Youkali Tuuri Deden esittämän kyllä karisti unihiekat pois!
Myös Robert Näsen reinotanssinumero Francis Poulenc Le Bal Masqué viihdytti loistavasti, mutta illan paras esitys oli Juho Punkerin Saint-Säens viulukeikariesitys aamutakissa. Siinä oli jo wtorikkamaista menoa.
Yleisössä oli paljon musiikin ammattilaisia. Taisi Siba lähettää kutsuja ja jokin alumnitiskikin oli.
Musiikkitalon alakerrassa on laaja Sibelius näyttely, jossa myös taiteilijat kuten H. Lintu kertovat videolla. Lintu harjoitutti orkesteria isossa salissa samaan aikaan.
Modernia oopperaorkesterimusiikkia voi kuunnella maanantain Klassissta kahteen kohdasta 37 alkaen. Nixon piipahti Kiinassa 1975.
Back, Näse ja Saara Kiiveri ovat menossa Lpr:n Laulukisojen semifinaaleihin.
Loppukilpailuun on vielä muutamakymmentä lippua jäljellä.
Janne ramppasi Berliinissä monesti.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen