Aleksanterin teatterin DG pohjautui Ville Saukkosen innovaatioihin. Se oli mitä parhainta teatteria. Musiikillisesti se oli valovuoden jäljessä muutama kesää sitten samassa paikkaa nähtyä samaa oopperaa.
Oopperaan oli 15 vuoden ikäraja. Leporellolla oli erinomainen rasvaprosentti ja hyvä niin sillä hän tykkäsi crossdressingistä. Nahkaminihame, rintalliivit ja nahkatakki sekä tietysti korkokengät. Huumeet olivat fasaanipaistin tilalla ja muutenkin niitä pöllyyteltiin bileissä. Huumori toimivaa. Alkoholisoitunut Donna Elvira (Saara Kiiveri) oli illan tähti ja muutenkin naiset päihitti miehet. Ohjauksen hauska innovaatio oli Masetton ja Zerlinan lapsi ja lastenvaunut.
HS:n kritiikki.
Metropolian Puccinin Le Villi eli Lumeneidot oli vielä mustavalkoisempi. Myös siinä oli tanssia mukana. Robertolle käy kuten Hulttiontie oopperassa, että vannoon uskollisuutta, neidon isä epäilee. Anna ilmeisesti kuolee kaipaukseen. Sitten Roberto joutuu punaisten verhojen alueelle ja lumeneitojen pyöriteltäväksi, jotka tanssittavat hänet hengiltä, ja Annan isä on tyytyväinen. Mukana oli ammattitanssijoita. Välisoitto lienee oopperan tunnetuin numero. Tässä toteutuksessa orkesteri oli luokkaa 10 henkeä, joten ihan linkkiä vastaavaa ei kuultu.
Herrat lauloivat saliin nähden kovaa, että HS:in kriitikkoakin hirvitti.
Oopera oli Puccinin ensimmäinen v. 1884 ja siten ymmärrettävästi ei ole mikään Tosca.
Tämä oli oikeastaan Suomen ensiesitys sillä sitä on nähty aiemmin vain Ruotsin laivalla vuonna 2000. Mikä oli ensimmäinen kerta, kun laivalla on esitetty täysimääräinen ooppera (lähde: Wikipedia). Kulttuurivaikuttajarouva kuului ajaneensa 240 km kesänviettopaikalta oopperaan (ja takaisin). Metropolialta jälleen kulttuuriteko siis. Syyskuussa on jo seuraava Monterverdin Odysseuksen kotiinpaluu.
Tunteita ei myöskään puuttunut Kansallisteatterin Villen Saunassa vierailleessa "Oma vika" oopperassa, jonka libretto pohjautuu baritoni Sauli Tiilikaisen omiin kirjoituksiin, joissa hän työsti tyttärensä itsemurhaa. Materiaalina oli myös äitin kirjoittamia jäähyväiskirjeitä lapsilleen. Erikoisin ja tahatonta huumoria on kryptisen kuolinsyylausonnon resitoiminen. Lavasteina oli lähinnä ruumisarkku ja näyttämöverho. Myös nuori tyttö oli mykkäroolissa. Tunnelma ja asuste vaihtuu etelän lomasta hautajaisiin. Itsesyytökset ovat tietysti esillä. Säveltäjä Olli Kortekangas oli tietysti tehnyt hyvää työtä vaikka kuten TS toteaa, alussa oli aika paljon resitoimista. Pianistivelho Jukka Nykänen johti viulistia, sellistiä ja klarinetistia. Ylen uutinen ja haastattelu. Tunninmittaista oopperamonologia voi katsoa syksymmällä Turussa.
Lauantain oopperaillassa olisi Mikko F:n pitänyt johtaa, mutta oli peruuttanut. Siitäkin huolimatta esityksessä ei ollut vikaa sillä Jonas Kaufmann oli Mariona ja Angela Gheorgiu Toscana. Bryn Terfel oli tietysti pahiksena (Te Deum on 57 min kohdalla). Jonaksen E lucevan de stellen väliaploodit kesti vaatimattomat 5,5 minuuttia. Hän lauloi sen encorena. Tällä kertaa esitys jatkoi sujuvasti sen jälkeen. Huhtikuussa Georgiu oli vetänyt ilmeisesti herneet nenään herran suosiosta, eikä ilmestynyt lavalle seuraavaan aariaan, Kaufmann totesi "non abbiamo soprano". Yleisöllä oli hauskaa. Kaufmann käski jatkaa.
BR uutisoi:
"Tosca" - Eklat an Wiener Staatsoper
Gheorghiu lässt Kaufmann allein auf der Bühne
Uutisessa on myö video mukana.Risto Nordell oli toimittanut hyvän selostuksen radionkotisivulle liittyen oopperan historiaalliseen kontekstiin. Valokuviani Toscan maisemista ja kirkosta.
2012 Jonas ja Karita lauloivat ulkosalle näytetyssä esityksessä Toscaa.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen