Oopperan rakennustellinkejä oli purettu ja siirretty näköjään Almin-saliin..
Puvustus ajoi asiansa. Lavastus oli tosiaan pari siirrettävää etäältä ruosteiselta raudalta näyttäviä seiniä. Rakennustelinehäkkyrää ei hirveästi käytetä hyödyksi ja ne peittävät videoseinää, jossa on yleensä jotain staattista oksistoa, mikä kuvaa oopperan pysähtynyttä menoa. Hetkisen näkyi kiva syvyysulotteisuudessa olevat temppeli.
Höblan ja Hesarin kriitikota olivat päässeet juonen ja ohjauksen sisään. Minä en. Hämärä valaistus lähinnä houkutti nukahtatamaan.
Vaikka säveltäjä oli itse Monteverdi, ei sekään minusta ollut kovin mukaansatempaavaa barokkimusaksi. Jos nyt vaikka vertaa edes puoleen siitä mitä
ranskalainen barokkimusiikki voi olla.
Häkkiosen johtamassa orkesterissa tuskin oli valittamista.
Naissolistit olivat hyviä. Imettejäksi pukeutunut tenori oli kyllä loistava lavapersoona.
Se olikin tuon ohjauksen vähäisiä huvituksen aiheita.
Hyvä, että barokkimusaa kuitenkin vaihteeksi sai kuulla vaikka tämä ei kokonaan Kansallisoopperan ansiota ole sillä Suomalaisella Kamarioopperalla oli kai olennainen rooli tässä.
Tarton oopperan kaltaisia vierailuesityksiä toivoisi lisää. Barokkiooppera on todennäköisesti helpoimmin siirrettävä oopperalaji.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen