Musikaaleja

8.1. on  saksanjalkopallohistorian vuosipäivä sillä Der ehemalige Nationalspieler Htzlperger kertoi pitävänsä miehistä.  FAZ, Zeit,  SZ  ja Huffington Post ovat jo etukäteen kirjoittaneet tästä maata ravistaneesta uutisesta.

Turun kulttuurielämän spektrivalonheittäjä Teatteri Kantanäky tarjosi loistavan kabareen. Suurta yhteinäistä juonta siinä ei näkynyt, kuten Hgin Gayteatterin Jeffrey-musikaalissa (kts. teatteriekspertin blogikirjoitus Jeffreystä ). 

Kummassakin oli huumoria, mutta Turun kabareen sketsikavalkaadi toki tarjosi paljon enemmän huumoria kuin koominen draama. Puvustusta ja hahmoja riitti moneenlähtöön. Kumpikin tietysti käyttää steretypiat ja kliseet kattavasti huumoria tuomaan. Turun murretta käytettiin säästeliäästi tuomaan huumoria eikä tietenkään unohdettu ainakin kerran pilkata porilaisia. Myös muita lähipaikkakuntia mainittiin. Ihan heti ei unohda mm. jussipaitateemaista Niskavuori-parodiaa, jossa perustetaan paikallinen Seta tai Kylli Tätiä muistutavan "rouvan" vesivärisatuhetkeä. Vain osa sketseistä oli uskontoon liittyviä. TS:n kritiikki  summeeraa ristiäistilannetta, jossa papilla meni paperitöihin hieman normaalia enemmän aikaa. 

Kolmituntiset teokset tarjosivat kyllä rahan edestä viihdettä. Puhetta ja musiikkia oli sopivassa suhteessa. Turun bonuksena oli live-musiikki, jossa taitavat artistit hallitsivat monia soittimia.  Katsomoihin ei mahdu kuin luokkaa 30-40 henkeä, joten esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä. Kyseessä ei ole mitenkään insider tilaisuuksia vaan yleisössä on myös normiheteroja. Tässä yhden ajatuksia. Turussa on ensi viikonloppuna vielä kaksi ylimääräistä näytöstä (tulee 20 täyteen). Toivottavasti ei tarvitse odottaa kolmea vuotta, mikä on kulunut edellisestä "Ei Turus mittä homoi oo" kabareesta. Hgissä on tuotanto syksyllä ja keväällä. Ensi kevään ohjaajana on Turussa näytellyt rouva.

 Taidemuseossa oli islantilaisen Errón (1932) näyttely. Hänen keskeistä tuotantokautta leimaa 60-70-lukujen maailmanpolitiikka. Monissa töissä on aineksia barokista. Kollaasia on melkein joka kuvassa. Lennokas taide ja historiaalliset tapahtumat olisivat tarvinneet ehdottomasti enemmän opasteita.  Avaruuden valloittaiminen on monissa töissä mukana.  Myös sarjakuvamaista taidetta löytyy. Kts. TS:n kritiikin kuva, jossa fasismi ja kapitalismi kohtaavat.  Tällä sivulla oleva picassopaavikinkin oli näyttelyssä mukana. Tekninen taituruus on mahtava. Tuon tason näyttelyitä ei ole vuodessa montaa Suomessa.

 Tapani Kokon puiset kröhöm.. luovat eteläamerikkalaista tyyliä ja väliloistoa huokuvat puuteokset ovat toki tuttuja.

 Aaltosen Wäiskin museossa on myös ilmainen valokuvataiteeseen keskittynyt galleria (Peri). Siellä on hieno helsinkiläisen O. Haapalan ateljeen vanhaan tyyliin otettujen potrettien näyttely.